Todellisuudessa syksy on ihan yhtä hyvä

Ensin illat alkoivat pimetä, mutta aamut valkenivat yhä nopeasti. Nyt illat pimenevät paljon ennen aamunkoittoa. Kaikki sanoo jo että kesä on ohi, mutta todellisuudessa syksy on ihan yhtä hyvä.

Tässä välissä on talutettu pari sumussa harhailevaa häävierasta kotiin. Kerätty kehäkukkia kuivumaan, maseerattu kuismankukkia kookosöljyyn, syöty krasseja ja blendattu kurkkuyrtin kukkia pirtelöihin. Omenoita on maisteltu ja myyty, hunajaa ostettu ja maisteltu. Tähän mennessä ovat kypsyneet ainakin: Pirja, Maikki, Astrakaani Gyllenkrook, Huvitus, Hampus, Vuokko.

Markkinoilla syötiin Labbyn herkkuja, ja saunassa juteltiin viljelijöiden kanssa, mm. flanellipaidoista. Herbaariokasveistakin voi melkein innostua. Vaikka keräisi itse.

Kyssäkaalit pääsivät räjähtämään lämpimän ja sateisen vuorotellessa, ja se onkin yllättävää miten vähän ruokaa tuntuu kuluvan silloin kun olisi lähes rajaton määrä kesäkurpitsaa ja kyssäkaalia, avomaankurkkuja ja mangoldia tarjolla. Ylimääräistä pakastinta, kenelläkään? On syöty paremmin kuin ehkä ikinä, vaikkakin hiukan (täysin) suolatonta. Mietitty miksi edes puhutaan luomuviljelijöiden tukemista kun syödään luomuruokaa? Eivät viljelijät tarvitse tukea vaan korvauksen tehdystä työstä ja taidoista.

On vaihdettu tarinoita ja päädytty samaan kohtaan. Eri reittiä vai samaa, on vaikea sanoa, eikä suurinta osaa kuitenkaan voi kertoa.

Saunottu on, nukuttu ulkona ei. Turistibussi törmäsi vesipostiin ja oltiin taas ilman vettä. Tässä vaiheessa kesää Hämeenlinnakin (17 km) on matkailua, ja lähiruoka okraa, munakoisoa ja pakchoita. On tutkittu karttaa ensi kevään varalle.

Viidakkokurkku

1. Viidakkokurkku (Melothria scabra)

Kasvihuoneessa köynnöksenä kasvava viidakkokurkku on kertakaikkisen söpö meksikolainen vihannes. Viidakkokurkku maistuu mukavan kirpeälle ja kurkulle ja muistuttaa maultaan kiwanoa. Alun oudoksunnan jälkeen totuin ja ihastuin ja tajusin taas miten paljon on vihanneksia ja hedelmiä joista en ole ikinä kuullutkaan, enkä vielä maistanut.
Kurkku syödään n. 3 cm pituisena, eli se on soveltuvampi napostelemiseen kuin vakavastiotettava ruoka-aines. Minulle nämä kelpaavat melkein karkeista, niihin jää koukkuun.

Tilavierailu: Majvik

3. Tattari
4. Hunajakukka
7. Salaatti 'Cerbiatta'
8. Salaatti 'Till'

Voisi kuvitella, ettei salaatinlehtien maistelusta ole paljoakaan iloa, yleensä kai maistellaan voimakkaasti aromikkaita asioita kuten viinejä ja kai nyt suklaitakin. Maistuvatko salaatinlehdet varsinaisesti miltään, olisin ajatellut aikaisemmin, ehkä ennen kuin tutustuin Heidiin, joka on töissä Majvikin tilalla kolmatta kesää.
Majvik on perinteikäs biodynaaminen tila Sipoossa. Parin hehtaarin puutarhakasvien viljelyn lisäksi tilalla on viljaa, kukkapuskissa vapaana juoksevia kanoja ja lehmiä ja metsää. Biodynaamiset tilat ovat harvinaisuus Suomessa, ja Majvikissa tärkeää on juuri biodynaamisen tilakokonaisuuden ajatus. Eläimet kuuluvat siihen olennaisesti, ne ovat enemmän täydentämässä tilaa (ja sen ravinnekiertoa) kuin tuotannon takia.
Majvikissa kasveja on monipuolisesti, tuotanto pienimuotoista ja paljon tehdään käsin (niinkuin luomussa usein). Vierailuajankohtana tilalla oli seitsemän työntekijää ja harjoittelijaa ja talkoilijaa viljelijäpariskunnan lisäksi. Heidi kommentoikin tilan olevan harvinaisen yhteisöllinen ja avoin maatila, myös vierailijoita ja vapaaehtoisia työntekijöitä riittää.
Tilan pihapiirissä on myös sympaattinen tilakauppa (auki 8-20 joka päivä), josta saa Majvikin tuotteiden lisäksi esim. Labbyn ja Rihun biodynaamisten tilojen yrttejä ja vihanneksia ja luomutuontitavaraa (suosittelen lajikepuhdasta tummaa suklaata). Viime viikolla Majvikissa alkoi myös puna- ja mustaherukan kypsyessä niiden itsepoiminta.
Heidin kanssa tilaa kiertäessä maisteltiin muiden ohessa siis salaatteja, eri biodynaamisia ja luomulajikkeita. Kuvan luonteikkaat salaatit ovat biodynaaminen 'Cerbiatta' lajike, hauskan ja erikoisen näköinen töyhtölehtinen salaatti ja 'Till', baby leaf -tyyppinen salaatti. 'Till' ideana ovat minikokoiset lehdet, jotka kuitenkin kasvavat samassa kannassa. Kerä on helppo käyttää, koska lehdet irtoavat yhdellä viillolla ja kieltämättä sitä aromiakin salaatinlehdissä oli.