Todellisuudessa syksy on ihan yhtä hyvä

Ensin illat alkoivat pimetä, mutta aamut valkenivat yhä nopeasti. Nyt illat pimenevät paljon ennen aamunkoittoa. Kaikki sanoo jo että kesä on ohi, mutta todellisuudessa syksy on ihan yhtä hyvä.

Tässä välissä on talutettu pari sumussa harhailevaa häävierasta kotiin. Kerätty kehäkukkia kuivumaan, maseerattu kuismankukkia kookosöljyyn, syöty krasseja ja blendattu kurkkuyrtin kukkia pirtelöihin. Omenoita on maisteltu ja myyty, hunajaa ostettu ja maisteltu. Tähän mennessä ovat kypsyneet ainakin: Pirja, Maikki, Astrakaani Gyllenkrook, Huvitus, Hampus, Vuokko.

Markkinoilla syötiin Labbyn herkkuja, ja saunassa juteltiin viljelijöiden kanssa, mm. flanellipaidoista. Herbaariokasveistakin voi melkein innostua. Vaikka keräisi itse.

Kyssäkaalit pääsivät räjähtämään lämpimän ja sateisen vuorotellessa, ja se onkin yllättävää miten vähän ruokaa tuntuu kuluvan silloin kun olisi lähes rajaton määrä kesäkurpitsaa ja kyssäkaalia, avomaankurkkuja ja mangoldia tarjolla. Ylimääräistä pakastinta, kenelläkään? On syöty paremmin kuin ehkä ikinä, vaikkakin hiukan (täysin) suolatonta. Mietitty miksi edes puhutaan luomuviljelijöiden tukemista kun syödään luomuruokaa? Eivät viljelijät tarvitse tukea vaan korvauksen tehdystä työstä ja taidoista.

On vaihdettu tarinoita ja päädytty samaan kohtaan. Eri reittiä vai samaa, on vaikea sanoa, eikä suurinta osaa kuitenkaan voi kertoa.

Saunottu on, nukuttu ulkona ei. Turistibussi törmäsi vesipostiin ja oltiin taas ilman vettä. Tässä vaiheessa kesää Hämeenlinnakin (17 km) on matkailua, ja lähiruoka okraa, munakoisoa ja pakchoita. On tutkittu karttaa ensi kevään varalle.