Viime viikolla olin mukana vierailulla
Lassilan tilalla, Tuusulassa, tai tarkemmin ottaen olimme osuuskunta
Oman Maan osuuskaupassa. Lassilan tilan isäntä Jukka ja emäntä Teija kertoivat meille tilasta, viljeltävistä kasveista ja vastaperustetun osuuskunnan toiminnasta. Tiesin etukäteen, että tilalla viljellään useita erikoiskasveja ja lähdin opiskelijaporukan mukana turisteilemaan, kun kutsuttiin. Vierailu kesti kolmisen tuntia ja oli kyllä parhaita tilavierailuita, joilla olen ollut. Isäntä jaksoi selittää ja vastailla kysymyksiin suunnilleen loputtomasti, ja kysyttäväähän oli. Tosin tarkempia kysymyksiä tilan persikkapuista (!) en ehtinyt kysyä...
Lassilan tilalla on luonnonmukaisessa viljelyssä viljaa, härkäpapua, makealupiinia ja öljyhamppua. Proteiinikasvien viljelyn taustalla on ajatus proteiiniomavaraisuudesta. Makealupiini on esim. soijapapua proteiinipitoisempi palkokasvi, jonka viljely Suomessa on nyt harvinaista, sitä viljeltiin 30-40 -luvulla. Nykyiset lajikkeet ovat parempia, koska niissä ei enää ole myrkyllisiä alkaloideja, joiden takia aikaisemmin palkokasvin käsittely oli monimutkaista. Vaikea viljeltävä lupiini kuitenkin on, mutta tällä hetkellä Ruotsissa lupiinia on 3000 ha luomuna viljelyssä.
Öljyhamppu taas on rasvahappokoostumukseltaan ja -suhteiltaan terveellinen öljy, jota viljellään Lassilan tilalla 2-5 hehtaarilla, jalostetaan öljyksi ja siemeniä myydään rouheena ja kokonaisina. Kasvi ei ole tilan savisilla mailla satovarma, mutta onnistuessaan kannattava, sillä kysyntää olisi vaikka kuinka. Öljyhampun viljelyyn ei kuitenkaan saa maataloustukia, joten ironista kyllä tila saisi niitä enemmän, jos peltoalaa pidettäisiin kesannolla eikä öljyhampun viljelyssä. Myös poliisioperaatioista on ollut viljelijälle vähän vaivaa.
Ensi alkuun ajatus linssien, soijan, kikherneiden, amarantin ja kvinoan viljelystä Suomessa kuulostaa yllättävältä, mutta näitäkin tilalla on kokeiltu, samoin auringonkukkaa ja öljyunikkoa öljykasveina. Jukka Lassila totesi, että linssien, soijan ym. viljely Suomen ilmastossa on vain lajikekysymys. Nykyiset lajikkeet ovat täällä menestymisensä äärirajoilla, mutta jalostamisella kasveista saataisiin lajikkeita, jotka tuottavat satoa lyhyemmässä kasvukaudessa. Laajalla pinta-alalla niiden tuotanto ei kannata, mutta puutarhaviljelyssä pienessä mittakaavassa, onnistuu viljely nykyisinkin saatavilla lajikkeilla. Esim.
hyötykasviyhdistyksellä tiedän olevan valikoimissaan ruotsalaista 'Fiskeby' lajiketta. Jatkossa Lassilan tilalla kokeillaan myös saaremaalaista soijapapukantaa, jos se soveltuisi peltoviljelyyn.
Lassilan tila tuottaa suurimman osan siemenistään itse, säästämällä edellisen vuoden sadosta. Viljelijä kritisoikin F1 -hybridilajikkeita, joilla toisen sukupolven sato ei ole enää yhtä laadukasta ja tasalaatuista kuin ensimmäisen sukupolven kasvien. Tämä takia F1 -hybridilajikkeita käyttävä viljelijä joutuu ostamaan joka vuosi uudet siemenet. Viljelijän kannalta ei tietenkään ole kannattava olla riippuvainen siemenfirmoista ja niiden tarjonnasta, jos siemenet voi tuottaa itse, mutta esim. meillä viihtyvää öljyntuotantoon sopivaa auringonkukkaa, ei ole saatavilla kuin F1 -lajikkeena.
Jukka Lassila on sen tyylinen viljelijä, että perus hehtaarimäärä -tietojen lisäksi alettiin kysellä myös laajemmalla skaalalla, esim. "voisiko maatalous olla kokonaan luomua ja tuottaa tarpeeksi" ("Luomu on tuotantopanoksiin nähden tehokkaampaa kuin tavanomainen viljely" "Suomen maataloudella ei ole tulevaisuutta, ellei se tule omavaraisemmaksi ja luomummaksi."). Kävimme myös läpi tilan viljelykiertoa ja lannoitusta. Tilan komposti tehdään Tuusulanjärvestä hoitokalastetuista kaloista ja sieltä putsatusta järvikasvillisuudesta, mikä on sinänsä järkevää rehevöityneen järven hoitoa. Toisaalta, kuten Jukka Lassila selitti, kysymys on myös aika nurinkurisesta ravinteiden kierrätyksestä, että ylipäänsä päästetään ylimääräiset, rehevöittävät ravinteet vesistöihin.
Tila on myös mukana vuoden alussa perustetussa
Oma Maa osuuskunnassa, josta Teija kertoi meille. Osuuskunta kokoaa alueen luomuviljelijöitä, jalostaa sopimusviljelijöiden rypsiä öljyksi ja myy tuotteita suoraan kuluttajille, osuuskaupasta ja verkkokaupasta. Osuuskaupan tiloissa järjestetään myös viljelijäiltoja ja neuvontaa luomuviljelijöille.
Sen lisäksi, että on hinta, jonka kuluttajat ovat valmiita maksamaan (josta puhutaan luomun yhteydessä paljon), on myös viljelijälle kannattava. Toisaalta on myös hinta, jonka teollisuus on valmis raaka-aineista maksamaan, ja useinkaan nämä kolme hintaa eivät kohtaa. Jälkimmäisellä ei välttämättä ole mitään tekemistä viljelijän tuotantokulut kattavan tai kuluttajan maksaman hinnan kanssa. Lassilan tilalla ratkaisuna on myydä tuotteet suoraan, ja tähän liittyy myös osuuskunnan perustaminen. Tarkoituksena on kehittää viljelyä, joka on kannattavaa viljelijöille, ei pelkästään teollisuudelle tai kaupalle.
Viimekesäisestä vierailustani Majvikin biodynaamisella tilalla voi lukea
täältä.
