27.11.09

Omenalajike: Pekka

1. Omenapuu 'Pekka' (Malus domestica 'Pekka')

Lempiomenalajikkeeni oli tänä kesänä Pekka. Lajikkeen tunnistaa helposti; se on väriltään tummanpunainen, täysin värittyneenä lähes mustanliila. Maultaan omena on pehmeä ja makea, miedosti happoinen, kuitenkin aromikas. Kirjallisuudessa sen sanotaan usein olevan lasten makuun, mutta viime kesänä kävi selväksi, että aikuisetkin arvostavat sen makua. Vaikka toiset taas suosivat raakoja, superhappoisia ja kirpakoita omenoita.

Pekka on uusi lajike, joka tuli myyntiin 1999. Se on jalostettu MTT:llä, Suomessa, ja on lajikkeiden Lobo ja Huvitus risteytys (samoin kuin toinen suosikkini Sandra). Lobolta Pekka näyttääkin muodoltaan ja siltä Pekka on perinyt myös kauniita pisteitä kuoreensa.

Omenoita on siis monenlaisia, mikä kannattaa ottaa huomioon jos harkitset omenapuun ostamista. Omenalajikkeet jaotellaan kypsymisen mukaan kesä-, syys- ja talvilajikkeisiin. Näistä kesälajikkeet kypsyvät elokuun puolivälistä ja säilyvät yleensä vain pari viikkoa. Useissa kesäomenoissa on maussa ns. jauhoisuutta, josta kaikki (esim. minä) eivät pidä. Talviomenat taas kypsyvät myöhään, säilyvät usein pitkään ja vaativat usein sadonkorjuun jälkeen parin viikon varastoinnin, jotta ovat syöntivalmiita. Monet talviomenat ovat parhaimmillaan talouskäytössä. Pekka kuuluu syysomeniin. Se kypsyy korjuukypsäksi syyskuun puolivälissä, ja on syöntikypsä parin viikon varastoinnin jälkeen. Omena säilyy noin kuukauden varastossa.

Ulkonäöltän Pekka on pienikokoinen ja leveä puu, joka on talvenkestävyydeltään III -vyöhykkeelle asti sopiva, mahdollisesti IV-vyöhykkeelle. Sen kasvutapa on ns. ilmava, oikeastaan puu on yhtä pitkää ja ronkulaa oksaa. Tästä johtuen lajike ei ole erityisen satoisa. Toisaalta kokemukseni mukaan sen omenat pysyvät puussa kypsinäkin erittäin hyvin. Siinä missä jotkut lajikkeet tiputtavat omenat raakoinakin, jos tuulee, ja muut viimeistään kun omenat ovat kypsiä, Pekan omenat olivat lähes kaikki tiiviisti puussa kypsinäkin, mikä on käytännöllistä (varsinkin jos tarhassa on esim. 100 lajiketta, joista suuri osa kypsyy samaan aikaan). Lajikkeella ei myöskään ole sanottavammin omenarupea tai muumiotautia. Suosittelen!

Lähteet: Omenapuu (Krannila&Paalo), Pohjoisen omenat (Blomqvist), MTT

6 kommenttia:

Anni kirjoitti...

ihan superherkullisen näkösiä omppusia. namnam. :)

Joel kirjoitti...

Joo Pekat oli tosi hyvän makusia. Kylvinkin kokeeksi muutaman siemenen...

Hanna kirjoitti...

Anni: Joo! Väri on kyllä erikoinen, munkin mielestä hieno.

Joel: Siistiä, saa nähdä tuleeko niistä mitään syötävää. Jos tulee hyviä, niin annathan nimeksi jotain runollisempaa kuin Pekka ;)? Itse pidän lajikenimistä, joissa viitataan muihin hedelmiin; esim. päärynäomena tai persikkaomena tai Lepaan meloni tai Louhisaaren ananas. Tietysti ne on epäkäytännöllisen pitkiä nimiksi, ja jos omena ei maistukaan ananakselta niin harmi.

Samuel kirjoitti...

Kiitos tästä kirjoituksesta. Tuli ostettua tuossa pari omenapuuta lisää, joista yksi oli Pekka, josta en oikein mitään vielä tiennyt (mitä ei nimilapussa lukenut).
Mutta tämän kirjoituksen ja kuvien perusteella vaikuttaa oikein hyvältä valinnalta. :)

Tapsa kirjoitti...

Multa joutui omenapuun nimi hukkaan,'
mutta se muistuttaa Pekkaa. Onko
omenassa näkyvissä punaisia viiruja,
kun sen halkaisee?
Meidän puu on kyllä aika pitkäksi pyrkivä, ei kovin leveä.

Tapsa Pielavedeltä

Hanna kirjoitti...

Hei, anteeksi tämä vastaamisen venyminen. Piti kysellä muilta, kun en muistanut itse :). Ja kyllä, Pekka -omenissa on punaisia viiruja ja malto on osittain punertava.