Prahalaispuutarhaa

1., 2. ja 3. Kralovska Zahrada
4. Jossain päin Mala Stranaa

Vietin vuoden Prahassa opiskeluihin liittyen. Vaikka kaupungilla ei ole mitään tekemistä tropiikin kanssa, eikä paljon viljelynkään (perunamuseossakin jäi vierailematta), opiskelin siellä trooppista ja subtrooppista maataloutta.

Älkää kuitenkaan kysykö mitään aiheeseen liittyvää, olen unohtanut. Jos ikinä opinkaan, jostain syystä tiedot kuten oliivipuun satotaso/ha eivät jää mieleen, vaikka tentissä niitä kaipaisinkin. Jäljelle jäi hämäriä mielikuvia latinankielisistä nimistä, ja entistä suurempi kiinnostus kasveihin. Varsinkin outoihin. Muistan jäätelöpuun* (Ice Cream Bean, Inga edulis), jonka palkojen sisällä oleva puuvillamainen, makea ja mehevä hedelmäliha maistuu kuulemma vaniljajäätelöltä. Yllätyin siitä, että maapähkinän pähkinät kasvavat, no, maan alla. Nimestä ehkä olisi voinut päätellä. Ananaksellakin on hieno tapa kasvattaa hedelmät keskeltä lehtitöyhtöä. Muun koulutukseni perusteella olisi voinut kuvitella, ettei muita kasveja kuin tomaatti-paprika-kurkku ja porkkana-sipuli-kaali ole olemassa.

Vaikka Praha vetoaa enemmän arkkitehtuurin kuin luontonsa puolesta, niin kaupungin syvänvihreissä, vehreissä puistoissa viihdyin. Kesäiltojen pimeyttä korosti suosikkini, Letnan puiston hämärä, tunnelmallinen (harva) valaistus. Kuvien muotopuutarha ja hassut kukkapenkit taas kuuluvat Prahan linnan reunamille.

Olisipa ollut kamera silloin, kun magnoliapuut kukkivat keskellä kaupunkia.

* Vapaa ja epävirallinen suomennos. Ettei tarvitse sortua anglismeihin, vaikka tässä tapauksessa kerrankin saattaisi olla syytä.

Ruusukvittenin hedelmät

1. Japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica)

Selaillessani Puutarhan marjat -kirjaa (L. Blomqvist) yllätyin ruusukvittenihillon kuvauksesta. Sen kerrotaan olevan "miellyttävän makean viinihappoista, hieman omenaan vivahtavaa, mutta maultaan kuitenkin jotenkin hienostuneempaa. Koostumus on sileämpi, kuin usein vähän karkearakeisessa omenasoseessa." Kvittenin hedelmät on siitä hauskat, että ilman kypsentämistä ne ovat kivikovia, mutta keitettäessä sakeutuvat nopeasti paksuksi soseeksi pektiinipitoisuutensa ansiosta.

Mutta maku! Itse muistelen, että kun viime syksyn sose maistui lähinnä raalta sitruunalta. Mitähän tuli tehtyä väärin. Kenelläkään kokemuksia?

ps. kuvassa harvinaisen punainen japaninruusukvittenin kukinta, yleensä ovat enemmän oransseja.

Kuunneltavaa Livonsaaren yhteisöstä

Livonsaaren yhteisökylä on Lounais-Suomessa sijaitseva, entisen maatilan 60 hehtaarille rakentuva asuinalue. Asukkaat kuvailevat paikkaa enemmän kyläksi kuin yhteisöksi, ja kertovat Radio Suomen "Yhteisöllisyyttä Livonsaaressa" -ohjelmassa paikan periaatteista ja arjesta. Viime vuoden puolella lähetetyn ohjelman löysin aika hitaasti, mutta se on kuunneltavissa vielä 26.2.10 asti. Näin kyläyhteisöistä ja ekologisesta elämästä kiinnostuneena kolmen asukkaan haastattelu (äänessä myös neljäs) on mukava vierailu Livonsaaressa.

Muita suomalaisia ekokyliä ja yhteisöjä ovat ainakin Keuruun ekokylä, Gaija Ähtärissä ja Katajamäki. Suunnitteilla ovat esim. kylä Svarfarsin luomutilalle Karjaalle ja Teiskon yhteisökylä (nettisivut ilmeisesti nurin, mutta laitan nyt linkin niihin jos alkavat taas toimia). Muitakin on, eivätkä kaikki niin suunnitelmallisia. Lisää kommenttina, jos tiedät paikkoja.

Kukkapuita

1. Hevoskastanja (Aesculus hippocastanum)
2. Helmiorapihlaja (Crataegus x mordenensis 'Toba')

Suunnittelematon blogitauko tuntuisi vain jatkuvan ja venyvän, joten sen katkaisuksi pari kuvaa viime kesäkuulta. Inspiraationa mainio kirja Kukkapuut (Alanko ja Lagerström), joka saa miettimään kuinka monta puuta voisi mahtua yhteen pihaan.

Muita kirjoja, joita luen, ovat esim. huippumielenkiintoinen Permaculture: Principles and Pathways Beyond Sustainability (Holmgren) ja kestosuosikit Omenan viljely (toim. Tahvonen) ja Mielen ja rakkauden kasvit (Piippo ja Salo). Kohta toivottavasti myös keväällä ilmestyvä Suomalaiset marjat (Piippo), jolta odotan aika paljon.