Näin pari kuukautta myöhemmin olisi kai asiallista todeta se mikä on ilmeistä, että tässä blogissa ei tapahdu mitään. Kamera on lainassa, tietokone ei houkuttele, aiheet eivät pyöri mielessä. Sen sijaan mietin, että onpa mukavaa, kun on aikaa, ei ole vaihteeksi kiire. Ihmettelen, että kuinka maallakin voi olla niin kiire kuin vaikka viime syksynä, ja tajuan että maallahan juuri onkin.

Bloggaaminen on ollut ihan automaattista, tapahtunut siinä sivussa ja innolla. Ehkä inspiraatio yllättää minut taas,  myöhemmin eri blogissa ja siinä suuressa puutarhassa + pienessä omenatarhassa, joista haaveilen.
 
Kaunista kesää, aurinkoisia päiviä ja mansikoita (ja sopivasti sadetta)!