1. Euroopansorvarinpensas (Euonymus europaeus)2. ja 3. Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis)
Toukokuussa sirotuomipihlaja oli täydessä kukassa ja lumoava. Keväällä kukkivien puiden joukossa sen murretut värisävyt olivat hillittyjä, nyt sirotuomipihlajan väritys sen sijaan on loistava oranssinpunainen. Väri ei kuvassa ihan pääse oikeuksiinsa vaan näyttää todellisuutta ruosteisemmalta. Puun siro ja aavistuksen harva olemus muistuttaa vähän koristekirsikoita.
Myös isotuomipihlaja ja marjatuomipihlaja (eli saskatoon) ovat Suomessa viihtyviä tuomipihlajoita. Kaikkien näiden siniset, miedonmakuiset marjat ovat syötäviä. Marjatuomipihlajan marjat ovat näistä suurimpia ja maussakin niiden pitäisi voittaa, tosin marjojen lumo ei ehkä ole pelkässä maussa, vaan ravintosisällössä. Marjoissa on paljon flavonoideja ja hyvin myös kivennäisaineita, esim. magnesiumia ja kaliumia. Linkistä Linnan marjatilan kuivatun saskatoonjauheen ravintosisältö.
Uusiin marjoihin ja vihanneksiin tutustuminen on aina vähän hämmentävää; eikö täällä pohjoisessa pitänyt olla aika rajoitettu kasvivalikoima? Kun kerran ei, niin miksi aina perunaa. Saskatoonin lisäksi suosittelen kokeilemaan myös marja-aroniaa, kirsikkaluumua, suomalaisia päärynöitä, ruusunmarjoja, palsternakkaa, mustajuurta, mukulaselleriä, maa-artisokkaa, ruusupapuja. Ehkä myös ruusukvitteneitä.
Tuomipihlajien satoaika oli jo heinäkuussa eli tältä kasvukaudelta auttamatta ohi. Muita marjoja kuitenkin löytyy vielä; pihlajanmarjoja kannattaa hakea puista vasta nyt, ensimmäisten hallaöiden jälkeen, kun marjojen maku on muuttunut hieman vähemmän väkeväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti