happamia kirsikoita

1. Hapankirsikka 'Läti-leedu Madalkirs' (Prunus cerasus 'Läti-leedu Madalkirs')

Kirsikat ovat alkaneet kypsyä, kauniita ja happamia ovat. Kuvan 'Läti-leedu Madalkirs' tunnetaan myös nimellä 'Latvian matala'. Se on aikainen kirsikka ja puun mataluus on kyllä suhteellista, monet pensaskirsikat ovat matalampia. 'Latvian matalan' kirsikat kypsyvät tummanpunaisiksi ja niissä esiintyy jopa "hapankirsikoille ei tyypillistä makeutta". Kaksihenkisen raadin pikatestauksessa lajike ylsi suosiksi makunsa puolesta, vaikka allekirjoitankin sen, että hapankirsikat soveltuvat paremmin hilloihin ja juomiin kuin tuoreina syötäviksi. Satoisuutensa (tänä vuonna) sekä tuuhean ja matalan kasvutapansa puolesta pensaskirsikka 'Kirsa' on toinen suosikkini.

Myös pensasmustikat (Vaccinium Angustifolium -ryhmä) alkavat tummua ja ilmeisesti niihinkin voi tykästyä. Niistä ehkä jauhoisin ja vetisin lajike, 'North Blue', on saavuttanut peukalonpään kokoisilla, nappimaisilla marjoillaan ykkössijan. Viime syksynä MTT:n tutkimusasemalla Piikkiössä maisteltiin uutta mustikkalajiketta nimeltä Arto. Se oli aromiltaan ihan oikeasti metsämustikan makuinen eli hyvä, eli todella lupaava.

Kaupunkiviljelystä uutisissa

Viime torstaina Ylen uutisissa oli haastattelupätkä kaupunkiviljelystä. Pätkä löytyy yhä Yle Areenasta, noin. 13 minuutin kuluttua uutisten alkamisesta. Sallan kommentista kasveihin kiintymisestä olen ihan samaa mieltä.

Lomailua

tiedossa.

Kääpiöjaloangervo

1. ja 2. Kääpiöjaloangervo (Astilbe chinensis var. pumila)

Lemppareita tuulimyllyn juurelta.

2. Vesimeloni (Citrullus lanatus)
3. Tammenlehtisalaatti (Lactuca sativa)
4. Lamopinaatti (Tetragonia tetragonioides)
5. Savojinkaali
6. Kyssäkaali
7. Palmukaali

Olen oppinut ajamaan traktorilla, mistä tottakai oli tarpeen ottaa kuva (jos poseerausinto on peräisin muotiblogien lukemisesta, niin miksi pommiinnukkuneena ilman meikkiä työvaatteissa?) . Traktorinajamistaito edellytti sitä, että löytyi traktori, jossa jalat ylettyvät polkimille. Nyt (kieltämättä) aika kaunis valkoinen Valmet ja minä olemme väleissä niin, että olin jo hienoisesti mustasukkainen ja pettynyt, ja taisin vähän tiuskia, kun kolleega päätti viedä sen. Ehkä keksin jopa ensimmäisen hyvän puolen siitä, että M. lopettaa pian työt.
Akukesästä mietittiin myös hevosten käyttöä viljelytöissä, hevoset ovat mahdollisesti jopa traktoreita sympaattisempia. Joku viininviljelijä kommentoi nyt jo unohtuneessa nettilähteessä, että on todennut suurimman eron viinin laadussa hevosilla työstetyn ja koneilla työstetyn viiniviljelmän välillä, ei eri viljelysysteemien kuten biodynaamisen ja luomun ja tavanomaisen välillä. Huipputason kaalia odotettavissa M:n tilalta.
Nyt, traktoreiden ollessa hallussa, ei kovin suuria esteitä oman tilan tiellä taida olla. Sitä odotellessa, ehkä jopa harkitessa, voi inspiroitua Mother Nature Network:in artikkelista "40 farmers under 40", jossa esitellään nuoren polven amerikkalaisia luomuviljelijöitä. Suomessa nuoria viljelijöitä löytyy esim. Osuuskunta Juurakosta, Labbystä. Civileats on myös tehnyt nuorista viljelijöistä artikkelisarjaa, joka on vaikuttanut allekirjoittaneen käsityksiin myönteisesti. Varmaan yhtä tehokkaasti kuin alan koulutus hillitsi intoa. Pisteet amerikkalaistyyliselle intoilulle ja manifestoille.

ps. nyt on kiire, ei enempää latinaa.

Palsamiköynnös, eli ravintokasveja varjoon

Tällä viikolla innostuttiin (minulle) uudesta marjakasvista. Palsamiköynnös (Schisandra chinensis) on ennestään tuttu vain köynnöksenä, mutta Pihan ja puutarhan marjat -kirjan (Alanko ja Saario) mukaan se on myös satoisa marjakasvi. Punaiset marjat maistuvat sitruunaisilta, sisältävät paljon C-vitamiinia, piristävät ja lisäävät yleiskuntoa. Kasvi kuitenkin on yleensä kaksikotinen, eli marjantuotanto vaatii sekä emi-, että hedekukallisen kasvin tai jalostetun yksikotisen lajikkeen. Joten jostain pitäisi nyt saada yksikotinen tai emikukallinen kasvi. Ja vähän kärsivällisyyttä, ensimmäiset marjat kypsyvät köynnöksen ollessa n. 6 vuotias.
Huomionarvoista on myös se, että palsamiköynnös viihtyy puolivarjosta varjoon, myös syvässä varjossa, joten se on ravintokasvien joukossa harvinaisuus. Koska pelkästä ruoasta ei elä, lasketaan köynnöksen kaunis kukinta keväällä myös eduksi.
Palsamiköynnös vaatii ravinteikkaan ja kosteutta pidättävän maan ja sietää myös vähäistä happamuutta, eli pienellä maanparannuksella kuulostaa ihanteelliselta myös metsäpuutarhaan. Talvenkestävä ilman erillistä talvisuojausta I-III vyöhykkeillä.
Muita hienoja varjossa viihtyviä kasveja ovat köynnöshortensiat ja kuunliljat. Kuunliljat ovat tietysti puutarhojen peruskasveja, mutta myös ne ovat kuulemma Permaculture magazinen mukaan syötäviä lehtineen ja kukintoineen (kiitos J.). Ehkä tulevaisuudessa sitten syön perennapenkkini, sen sijaan että istutan vihanneksia kukkapenkkiin niinkuin nyt.

Enemmän palsamiköynnöksen hoidosta Kauppilan sivuilta.

Mielenkiintoista San Fransiscon pihojen muuttamisesta viljelmiksi Hesarissa.

1. ja 2. Agave (Agave sp.)

Luumuruusu

1. Luumuruusu (Rosa villosa)

Punalehtiruusu, vuoriruusu

1. ja 2. Punalehtiruusu (Rosa glauca)

3. Vuoriruusu (Rosa pendulina)

Kesäkuisia ruusuja kukassa, molemmissa pienet yksinkertaiset kukat ja siro kasvutapa. Punalehtiruusu on tumman lehdistönsä ansiosta erityisen viehättävä ilman kukkiakin. Vuoriruusun kukat ovat äkäisen purppurasävyiset, mutta siro ja kaareva kasvutapa paikkaa tätä. Pensas viihtyy auringon lisäksi myös puolivarjossa ja myös vaatimattomassa maassa, punalehtiruusu taas auringosta varjoon. Havumetsän reunalla nämä pensaat näyttivät olevan ihan kotonaan, selkeästi hyviä kasveja reunustamaan metsäpuutarhaa, jossa aika pysähtyy.