28.10.09

Viljelykierrosta

Viime viikolla kirjoitin luonnonmukaisesta kasvinsuojelusta, joten loogista olisi jatkaa samaa teemaa. Toisaalta vielä loogisempaa on siirtyä miettimään mitä käsite "maan hoito" tarkoittaa, koska luomun kasvinsuojelu perustuu siihen. Kun maa on kunnossa, tautien ja tuholaisten torjuntatoimet jäävät vähemmälle.

Luomuviljely perustuu eloperäisen lannoittamisen lisäksi viljelykiertoon eli kasvien vuorotteluun. Viljelykierrossa on aina mukana kesantovuosia, jolloin maa saa levätä. Silloin pellossa viljellään viherlannoskasveja, jotka yleensä ovat ns. typensitojakasveja. Nämä tuovat kasveille tärkeää typpeä maaperään suoraan ilmakehästä. Tämän lisäksi viljelykierrossa otetaan huomioon se, miten paljon ravinteita eri viljelykasvit tarvitsevat. Viherlannoksen jälkeen viljellään kasveja, jotka tarvitsevat enemmän ravinteita, ja viljelykierron loppupuolella vaatimattomampia lajeja.

Viljelykierrolla saadaan aikaan peltoekosysteemiin monimuotoisuutta, joka monokulttuuriviljelmiltä puuttuu. Viljelykierto rajoittaa myös tautien ja tuholaisten etenemistä, sillä eri kasvilajeilla ja -suvuilla on niitä vaivaavia tauteja, jotka eivät viihdy muilla kasveilla. Jos pellolla on useampaa eri kasvia, myös tautien leviäminen hidastuu. Tuholaisilla on tyypillisessä monokulttuurissa helppoa, koska niiden tarvitsee vain siirtyä seuraavaan kasviin syömään, ja ruokaa on koko pellon mitalta. Tuholaisten elämää helpottaa myös se, että nykyiset viljelylajikkeet on jalostettu niin samanlaisiksi. Kun tuholaiskanta on sopeutunut yhteen kasviin, muut ovat täsmälleen samanlaisia.

Peltoviljelyyn monimuotoisuutta saadaan myös kasviseoksilla (esim. kaura+herne) ja rivivälikasveilla kuten nurmilla marjapensaiden rivien välissä. Peltoviljelyssä tätä kuitenkin rajoittaa se, että työ on pitkälle koneistettua, ja mitä enemmän eri kasveja pellolla on, sen monimutkaisempaa sadonkorjuusta ym. tulee.

Kotipuutarhassa mikään ei kuitenkaan estä istuttamaan monimuotoista puutarhaa, jossa on paljon eri viljelykasveja. Saman lajin kasvitkin voi istuttaa eri paikkoihin. Kotipuutarhurin voi myös suosia maatiaiskantaisia siemeniä, joiden perimässä on vaihtelua.

Viljelykierron suunnitelusta antaa ohjeita opas Luonnonmukainen maatalous (Jukka Rajala 2006), kattava opas luomuviljelyyn, joka on linkistä luettavissa sähköisesti. Kirjan kolmas luku käsittelee viljelykiertoja.

ps . Tänä vuonna luomuviljelty peltoala kasvoi 8% Eviran tilastojen ennakkotietojen mukaan (tiedot luomutietopankin kautta). Kasvu tuplaantui viime vuodesta. Lisäksi tänä vuonna aloittavia tiloja on enemmän kuin lopettavia, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003. Hieno juttu.

4 kommenttia:

Anni kirjoitti...

jeee luomu-viljelyn kasvulle. :)

Anonyymi kirjoitti...

Niin juuri jee luonnonmukaiselle kasvulle. Kunpa ihmisetkin saisivat kasvaa luonnonmukaisesti. Nooh tässähän mennään jo niin kiistanalaisille määritelmien upottavalle suolle että se siitä. "Nämä tuottavat kasveille tärkeää typpeä maaperään suoraan ilmakehästä" Oikeassa olet, mutta muoto saattaa johtaa harhaan tuikitietämätöntä, sillä typensitominen tapahtuu juurinystyräbakteerien avulla maassa olevasta ilmasta, joka tosin on osa ilmakehää. Mainitset että tuholaisilla on helppoa monokulttuurissa kun ruokaa on koko pellon mitalta, samahan se on luomutuotannossakin useimmiten yksi kasvi, yksi pelto tai lohko. Tämä siis tuotannossa (ei kotitarveviljely), ja selkeyttääkseen puimista/korjuuta. Eri juttu on sitten Mollisonin ja Holmgrenin ideoiman permament agriculturen, pysyvän maanviljelyn tekniikassa vai pitäisikö sanoa taktiikassa, jossa eri kasvilajeja ripoitellaan ristiin rastiin. Nykyisen lajikejalostuksen uusinta uutta ovat tautien ja tuholaisten kestävät lajikkeet joiden geeniperimää on muokattu, mutta sekopäisen jalostajakansan innovaatiot ovat osoittautuneet hyvin epäterveellisiksi, eli hienon modernin sivilisaation labrarottien tutkimukset poljetaan komposttin jo muinoin käytetyllä reseptillä; viljelykierrolla! Rajalan kirja hyvä linkki, Kiitos! Kas, kasvua oikealla alalla, tosin tässä saatamme sokaistua siltä faktalta että tilakoot ne vain kasvavat; luomutuotanto työllistää taas entistä vähemmän sillä peltoalan kasvaessa yritysten määrä on vähentynyt. Ja kun pelto alat kasvavat maan hoidon tehokkuus kärsii ja pahimmillaan koneiden käyttö lisääntyy ja kone koot kasvavat jolloin maat tiivistyvät, lannoitettiin sitten paskalla tai kaivosteollisuuden tuotteilla. Eräässä 2008 vuoden P&K- lehdessä esiteltiin ruotsalaista luovuutta luomuporkkana pellon hoidossa; samalla kun ajettiin esim.leikityksen takia pellolla; myöskin renkaiden jälki muokattiin renkaiden ylle traktoriin kiinnitettyjen äkeen tapaisten muokkainten toimesta. Hej ja sverige.
-Abednego

Hanna kirjoitti...

Joo, kiitos vaan tarkennuksesta ilman suhteen, taisin yksinkertaistaa asioita :)
Niin, viljelyn monimuotoisuutta ja pieniä tilakokoja kyllä haittaa se, että maataloustuotanto on nykyisellään niin kannattamatonta, taloudellisesti. Pitää panostaa tehokkuuteen ekologisuuden sijaan, että tulisi toimeen viljelyllä. Vaikka luulisi että ruoka olisi arvokkainta mitä on.

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä, tuo kannattamattomuus on masentavaa. Jos esimerkiksi haluaa olla täyspäiväinen mehiläistarhaaja, eli saada elantonsa "pelkästään hunajantuottajista hyötymällä" :), tulee pesiä olla vähintään kolmisensataa kappaletta. Lähes kaikki kenellä on tätä vähemmän pesiä, "joutuvat" taloudellisuuden pakolla tuotteistamaan satoansa (kynttilöitä,purkkihunajaa,huulirasvaa) saadakseen toimeentulon. Noo kaikki täyspäivätuottajat lomailee tammi-helmikuun että ainahan on varaa puristaa :). Väheksymättä yhtään tarhaajia, se on fyysisesti rankkaa hommaa. Viljelytuotannon kannattamattomuus lienee tänäpäivänä sen riippuvuuden syytä, vapaankaupan lisäksi. Ollaan kehitetty viljelystä systeemi, joka on riippuvainen monesta muuttujasta, jotka nähdään kiinteinä kustannuksina, mutta jotka itsessään muuttuvat valtiontalouden ja maailmantalouden(suuryritysten) rytmissä. Kun kuitenkaan vihannesten hintaa ei voi nostaa samassa suhteessa kun tuotantokustannusten palapelin osasien hintoja, on meillä käsillä paradoksi. Harmillista kyllä mutta tämä on euroopanliittovaltion ajamaa mentaliteettia,-tuotetaan siellä missä kannattaa ja viedään sinne missä ei. Suomesta ollaan tekemässä todellista "teollisuus maata" kasvukauden lyhyyden takia. Lisäksi kannatavuuden ja kannattamattomuudenhan sanelee aina se mittari, jolla mitataan. Itse ainakin näkisin mahdollisuudet ekologisiin ratkaisuihin, ravintorikkaaseen ruokaan ja ulkotöihin jo itsessään varsin "kannattavina", tässä suuressa elämän meressä.