Näin pari kuukautta myöhemmin olisi kai asiallista todeta se mikä on ilmeistä, että tässä blogissa ei tapahdu mitään. Kamera on lainassa, tietokone ei houkuttele, aiheet eivät pyöri mielessä. Sen sijaan mietin, että onpa mukavaa, kun on aikaa, ei ole vaihteeksi kiire. Ihmettelen, että kuinka maallakin voi olla niin kiire kuin vaikka viime syksynä, ja tajuan että maallahan juuri onkin.

Bloggaaminen on ollut ihan automaattista, tapahtunut siinä sivussa ja innolla. Ehkä inspiraatio yllättää minut taas,  myöhemmin eri blogissa ja siinä suuressa puutarhassa + pienessä omenatarhassa, joista haaveilen.
 
Kaunista kesää, aurinkoisia päiviä ja mansikoita (ja sopivasti sadetta)!

Maca taimivaiheessa ja muuttopuuhia

1. Maca (Lepedium meyenii)

Sillä aikaa kun olen matkustellut ympäriinsä tulevien töiden ja sukulaisten ja lomailun takia, ovat macan taimet hiljalleen lähteneet kasvamaan. Taimet ovat viime vuonna tilatuista siemenistä, ja itivät aika huonosti. Hitaita ovat myös, nämä pienet kylvettiin jo huhtikuun puolivälissä. Nyt kuukautta myöhemmin suunnitelmat ovat uudet ja mietitään mihin nämä sijoitettaisiin kasvamaan, samoin kuin talvesta kumma kyllä ruukuissa (ilman ruukkujen suojausta) selvinneet omenapuut.

Nyt olen nimittäin muuttopuuhissa, uutta asuntoa en ole vielä varsinaisesti nähnyt, ehkä siellä on piha, itse asiassa en tiedä sitäkään vielä. Kasvien kannalta tämä muuttaminen on tietysti hankalaa, varsinkin kun siirryn huomattavasti pohjoisempaan, vyöhykkeelle 5. Saa nähdä, onko uudessa asunnossa puutarhaa, ja jos on,  osaanko mitään noin pohjoisissa oloissa tehdä.

Mahlan valutus

Sunnuntaina aloin kerätä mahlaa pihan koivuista. Mahlaa kerätään ennen silmujen puhkeamista, huhtikuun loppupuoli kai on parasta aikaa, ainakin Etelä-Suomessa. Meidän pihan puiden mahlan maku on ainakin osoittautunut erinomaiseksi ja makeaksi. Mahla on juomana ihan yllättävän virkistävää, ja sisältääkin mm. kaliumia, magnesiumia, kalsiumia ja mangaania (lähde). Mahlan juominen on myös mukava tapa aloittaa kevät/kasvukausi, ei tarvitse odottaa ihan kesälle asti, että saa tuoretta suoraan pihasta. Ruohosipuliakin kyllä kasvaa jo.

Mahlan keruutapoja on pari, kuvassa helpompi. Koivun oksa yksinkertaisesti katkaistaan, ja oksaan ripustetaan pullo tai pussi. Isolatvuksisesta puusta olemme saaneet nyt n. 2 l mahlaa vuorokaudessa oksaa kohden, kapeammista oksista virtaa tietysti vähemmän kuin paksummista. Jos mahlaa haluaa kymmeniä litroja vuorokaudessa, porataan koivun runkoon reikä, josta mahlaa valuu yksittäistä oksaa enemmän. Mahla ei kuitenkaan säily kuin 2-5 vrk jääkaapissa, tosin sitä voi pakastaa. Pilaannuttuaankin mahla on kuulemma hyvää kukkien kasteluun.

Hevoskastanjan silmut

 

Balkaninhevoskastanjan oksa availee veistoksellisia (ja tahmeita) silmujaan työpöytäni reunalla. Tähän mennessä on kestänyt jo viikkoja, ja narsissit kyllä vievät huomion harmaina päivinä.

Vaihteeksi pienempiä kuvia, ehkä näistä näkyy kokonaisuus paremmin.

Tilavierailu: Lassilan tila

Viime viikolla olin mukana vierailulla Lassilan tilalla, Tuusulassa, tai tarkemmin ottaen olimme osuuskunta Oman Maan osuuskaupassa. Lassilan tilan isäntä Jukka ja emäntä Teija kertoivat meille tilasta, viljeltävistä kasveista ja vastaperustetun osuuskunnan toiminnasta. Tiesin etukäteen, että tilalla viljellään useita erikoiskasveja ja lähdin opiskelijaporukan mukana turisteilemaan, kun kutsuttiin. Vierailu kesti kolmisen tuntia ja oli kyllä parhaita tilavierailuita, joilla olen ollut. Isäntä jaksoi selittää ja vastailla kysymyksiin suunnilleen loputtomasti, ja kysyttäväähän oli. Tosin tarkempia kysymyksiä tilan persikkapuista (!) en ehtinyt kysyä...

Lassilan tilalla on luonnonmukaisessa viljelyssä viljaa, härkäpapua, makealupiinia ja öljyhamppua. Proteiinikasvien viljelyn taustalla on ajatus proteiiniomavaraisuudesta. Makealupiini on esim. soijapapua proteiinipitoisempi palkokasvi, jonka viljely Suomessa on nyt harvinaista, sitä viljeltiin 30-40 -luvulla. Nykyiset lajikkeet ovat parempia, koska niissä ei enää ole myrkyllisiä alkaloideja, joiden takia aikaisemmin palkokasvin käsittely oli monimutkaista. Vaikea viljeltävä lupiini kuitenkin on, mutta tällä hetkellä Ruotsissa lupiinia on 3000 ha luomuna viljelyssä.

Öljyhamppu taas on rasvahappokoostumukseltaan ja -suhteiltaan terveellinen öljy, jota viljellään Lassilan tilalla 2-5 hehtaarilla, jalostetaan öljyksi ja siemeniä myydään rouheena ja kokonaisina. Kasvi ei ole tilan savisilla mailla satovarma, mutta onnistuessaan kannattava, sillä kysyntää olisi vaikka kuinka. Öljyhampun viljelyyn ei kuitenkaan saa maataloustukia, joten ironista kyllä tila saisi niitä enemmän, jos peltoalaa pidettäisiin kesannolla eikä öljyhampun viljelyssä. Myös poliisioperaatioista on ollut viljelijälle vähän vaivaa.

Ensi alkuun ajatus linssien, soijan, kikherneiden, amarantin ja kvinoan viljelystä Suomessa kuulostaa yllättävältä, mutta näitäkin tilalla on kokeiltu, samoin auringonkukkaa ja öljyunikkoa öljykasveina. Jukka Lassila totesi, että linssien, soijan ym. viljely Suomen ilmastossa on vain lajikekysymys. Nykyiset lajikkeet ovat täällä menestymisensä äärirajoilla, mutta jalostamisella kasveista saataisiin lajikkeita, jotka tuottavat satoa lyhyemmässä kasvukaudessa. Laajalla pinta-alalla niiden tuotanto ei kannata, mutta puutarhaviljelyssä pienessä mittakaavassa, onnistuu viljely nykyisinkin saatavilla lajikkeilla. Esim. hyötykasviyhdistyksellä tiedän olevan valikoimissaan ruotsalaista 'Fiskeby' lajiketta. Jatkossa Lassilan tilalla kokeillaan myös saaremaalaista soijapapukantaa, jos se soveltuisi peltoviljelyyn.

Lassilan tila tuottaa suurimman osan siemenistään itse, säästämällä edellisen vuoden sadosta. Viljelijä kritisoikin F1 -hybridilajikkeita, joilla toisen sukupolven sato ei ole enää yhtä laadukasta ja tasalaatuista kuin ensimmäisen sukupolven kasvien. Tämä takia F1 -hybridilajikkeita käyttävä viljelijä joutuu ostamaan joka vuosi uudet siemenet. Viljelijän kannalta ei tietenkään ole kannattava olla riippuvainen siemenfirmoista ja niiden tarjonnasta, jos siemenet voi tuottaa itse, mutta esim. meillä viihtyvää öljyntuotantoon sopivaa auringonkukkaa, ei ole saatavilla kuin F1 -lajikkeena.

Jukka Lassila on sen tyylinen viljelijä, että perus hehtaarimäärä -tietojen lisäksi alettiin kysellä myös laajemmalla skaalalla, esim. "voisiko maatalous olla kokonaan luomua ja tuottaa tarpeeksi" ("Luomu on tuotantopanoksiin nähden tehokkaampaa kuin tavanomainen viljely" "Suomen maataloudella ei ole tulevaisuutta, ellei se tule omavaraisemmaksi ja luomummaksi."). Kävimme myös läpi tilan viljelykiertoa ja lannoitusta. Tilan komposti tehdään Tuusulanjärvestä hoitokalastetuista kaloista ja sieltä putsatusta järvikasvillisuudesta, mikä on sinänsä järkevää rehevöityneen järven hoitoa. Toisaalta, kuten Jukka Lassila selitti, kysymys on myös aika nurinkurisesta ravinteiden kierrätyksestä, että ylipäänsä päästetään ylimääräiset, rehevöittävät ravinteet vesistöihin.

Tila on myös mukana vuoden alussa perustetussa Oma Maa osuuskunnassa, josta Teija kertoi meille. Osuuskunta kokoaa alueen luomuviljelijöitä, jalostaa sopimusviljelijöiden rypsiä öljyksi ja myy tuotteita suoraan kuluttajille, osuuskaupasta ja verkkokaupasta. Osuuskaupan tiloissa järjestetään myös viljelijäiltoja ja neuvontaa luomuviljelijöille.

Sen lisäksi, että on hinta, jonka kuluttajat ovat valmiita maksamaan (josta puhutaan luomun yhteydessä paljon), on myös viljelijälle kannattava. Toisaalta on myös hinta, jonka teollisuus on valmis raaka-aineista maksamaan, ja useinkaan nämä kolme hintaa eivät kohtaa. Jälkimmäisellä ei välttämättä ole mitään tekemistä viljelijän tuotantokulut kattavan tai kuluttajan maksaman hinnan kanssa.  Lassilan tilalla ratkaisuna on myydä tuotteet suoraan, ja tähän liittyy myös osuuskunnan perustaminen. Tarkoituksena on kehittää viljelyä, joka on kannattavaa viljelijöille, ei pelkästään teollisuudelle tai kaupalle.

Viimekesäisestä vierailustani Majvikin biodynaamisella tilalla voi lukea täältä.

Kesäisiä, ruusuisia kuvia

 1. Omenapuu (Malus domestica)

 2. ja 3. ja 5. Ruusu, lajikkeista ei tietoa (Rosa spp.)

4. Palloesikko (Primula denticulata)

Kuusirannan emäntä haasti maaliskun alussa talven käräjille, ja blogistit esittelemään kesäisimpiä puutarhakuviaan. Pakkasen taas kiristyttyä tässä minunkin puolestani pari aurinkoista, kesäistä kukkakuvaa. Myönnytyksenä keväälle mukaan valikoitui sattumalta kansioiden pastellisimmat sävyt.

Kesäalbumeissakin oli kyllä epäilyttävän paljon kuvia, joissa aurinko ei paistanut... Mutta ei siitä sen enempää, puutarhakirjoittamisen suurimpia iloja kun on se, että voi keskittyä valmiiseen, kukkivaan, maistuvaan, aurinkoiseen ja onnistuneeseen.

Kirsikankukkia maljakossa

1., 2., 3. ja 4. Kirsikankukkia (Prunus cerasus 'Huvimaja')

Kevät tuntuu lyhyemmältä ja joutuisammalta nyt kun olen saanut parin päivän ajan ihailla kirsikoiden kukintaa maljakossa. Näin leudoilla säillä omenapuiden, kirsikoiden ja luumujen leikkauksia voi jo tehdä, ja karsitut oksat kannattaa tuoda sisälle hyödettäviksi. Huoneenlämmössä oksat alkavat kukkia toiveikkailla miniatyyrikukilla.

Kirsikoiden talvilepo on siis todistetusti jo purkautunut. Syksyllä kasvit talveentuvat yön pidetessä, että kestäisivät kylmää. Hyötyäkin viileästä on, esim. omenapuut tarvitsevat tietyn ajanjakson kylmää, että kukkivat taas. Kun kasvi on talveentumisen jälkeen ollut tarpeeksi kauan alhaisessa lämpötilassa, alkaa lepotila purkautua. Silloin elintoiminnot ovat valmiita alkamaan, kun lämpötila sen taas sallii.

Tästä päättelen, että kirsikatkin odottavat jo kevättä ja kesää. Itse valmistaudun kevään tullen muuttamaan uuteen, tässä vaiheessa vielä tuntemattomaan/kuvitteelliseen paikkaan (kunhan olisi hyvä piha ;) ), joten minun puolestani talvi saa vielä hetken jatkua.

Permakulttuuritapahtumaa

Seuraavilla viikoilla järjestetään harvinaiset kaksi permakulttuuria käsittelevää tapahtumaa, joten niistä mainosta:

Perjantain 12.3. Turussa (AMK, Sepänkatu 1) Johdanto permakulttuuriin klo 9.30 -16.00. Puhujina Mari Korhonen (Alustus permakulttuuri -ajatteluun), Yrjö Vähäkallio (Kotipuutarhan suunnittelu permakulttuurin näkökulmasta), Ossi Kakko (Boreaaliset metsät, kaskiviljely ja metsäpuutarhatalous) sekä Allan Kokkota (How to integrate household into the sustainable lifestyle). Tapahtumaan on vapaa pääsy.

19-21.3.10 Permakulttuuriviikonloppu ekokylä Gaijassa, Ähtärissä. Viikonlopun aikana tutustumista permakulttuuriin, kaupunkiviljelyyn sekä metsäpuutarhoihin. Opettajina Mari Korhonen, Salla Kuuluvainen, Kalle Nikkanen ja Ossi Kakko. Linkin takaa löytyy lisää ohjelmasta.

Prahalaispuutarhaa

1., 2. ja 3. Kralovska Zahrada
4. Jossain päin Mala Stranaa

Vietin vuoden Prahassa opiskeluihin liittyen. Vaikka kaupungilla ei ole mitään tekemistä tropiikin kanssa, eikä paljon viljelynkään (perunamuseossakin jäi vierailematta), opiskelin siellä trooppista ja subtrooppista maataloutta.

Älkää kuitenkaan kysykö mitään aiheeseen liittyvää, olen unohtanut. Jos ikinä opinkaan, jostain syystä tiedot kuten oliivipuun satotaso/ha eivät jää mieleen, vaikka tentissä niitä kaipaisinkin. Jäljelle jäi hämäriä mielikuvia latinankielisistä nimistä, ja entistä suurempi kiinnostus kasveihin. Varsinkin outoihin. Muistan jäätelöpuun* (Ice Cream Bean, Inga edulis), jonka palkojen sisällä oleva puuvillamainen, makea ja mehevä hedelmäliha maistuu kuulemma vaniljajäätelöltä. Yllätyin siitä, että maapähkinän pähkinät kasvavat, no, maan alla. Nimestä ehkä olisi voinut päätellä. Ananaksellakin on hieno tapa kasvattaa hedelmät keskeltä lehtitöyhtöä. Muun koulutukseni perusteella olisi voinut kuvitella, ettei muita kasveja kuin tomaatti-paprika-kurkku ja porkkana-sipuli-kaali ole olemassa.

Vaikka Praha vetoaa enemmän arkkitehtuurin kuin luontonsa puolesta, niin kaupungin syvänvihreissä, vehreissä puistoissa viihdyin. Kesäiltojen pimeyttä korosti suosikkini, Letnan puiston hämärä, tunnelmallinen (harva) valaistus. Kuvien muotopuutarha ja hassut kukkapenkit taas kuuluvat Prahan linnan reunamille.

Olisipa ollut kamera silloin, kun magnoliapuut kukkivat keskellä kaupunkia.

* Vapaa ja epävirallinen suomennos. Ettei tarvitse sortua anglismeihin, vaikka tässä tapauksessa kerrankin saattaisi olla syytä.

Ruusukvittenin hedelmät

1. Japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica)

Selaillessani Puutarhan marjat -kirjaa (L. Blomqvist) yllätyin ruusukvittenihillon kuvauksesta. Sen kerrotaan olevan "miellyttävän makean viinihappoista, hieman omenaan vivahtavaa, mutta maultaan kuitenkin jotenkin hienostuneempaa. Koostumus on sileämpi, kuin usein vähän karkearakeisessa omenasoseessa." Kvittenin hedelmät on siitä hauskat, että ilman kypsentämistä ne ovat kivikovia, mutta keitettäessä sakeutuvat nopeasti paksuksi soseeksi pektiinipitoisuutensa ansiosta.

Mutta maku! Itse muistelen, että kun viime syksyn sose maistui lähinnä raalta sitruunalta. Mitähän tuli tehtyä väärin. Kenelläkään kokemuksia?

ps. kuvassa harvinaisen punainen japaninruusukvittenin kukinta, yleensä ovat enemmän oransseja.