Method: “the use of specifically developed preparations that assist in connecting the whole farm unit with the dynamic rhythms of the earth and atmosphere … working with the living soil and the invisible energies of nature.”
Effect: The world’s best tasting wines
-Campbell Mattinson
Luomu on kasvattanut suosiotaan viime vuosina, ruoasta luonnonkosmetiikkaan, joten on loogista, että tämä ulottuu myös ekologisesti tuotettuihin viineihin. Yllättävää kuitenkin on se, että nimenomaan biodynaamisesta viljelystä ja viineistä on tullut menestyksekäs pari. Biodynaaminen viljely on toki luomuviljelyä, mutta perusluomun lisäksi siinä on omia menetelmiä, ja vaikka itse olen suorittanut biodynaamisen viljelyn koulutuksen, onnistuu biodynamiikan tiivistäminen huonosti parilla sanalla. Biodynaamisessa viljelyssä otetaan huomioon auringon lisäksi myös muiden planeettojen vaikutukset. Maata ja kasvustoa hoidetaan homeopaattisesti vaikuttavilla preparaateilla, ja tilasta pyritään luomaan oma yksikkönsä; tilakokonaisuus.
Viininviljely on toisaalta erilaista kuin ruoantuotanto yleensä, koska viinit kilpailevat laadulla, eivätkä pelkästään hinnalla. Laadukkaampi viljelymenetelmä ei ole vain mahdollinen, vaan tarpeen erottautumiseen. Luomu- ja biodynaaminen viljely vaativat enemmän viljelytyötä, eli ovat kalliimpia, mm. koska rikkaruohojen torjuntaa ja muuta kasvinsuojelua ei hoideta kemiallisesti vaan ns. artesaanityönä eli käsin. Viljelymenetelmä vaikuttaa tietysti ruoan makuun. Kun kasveja lannoitetaan runsaasti, tulevat kasvit janoisiksi ja kastelua tarvitaan enemmän. Biodynaamisessa satoa saadaa usein vähemmän, mutta maku on tiiviimpi.
Biodynamiikassa tärkeää on elävän maan lisäksi tilakokonaisuuden luominen. Viineissä kai on tärkeää terroir, että viinissä maistuu viljelypaikan luonne. Tämän ymmärrettyäni tajusin, miksi perinteisiin nojaava viinituotanto yhtäkkiä alkaa suosia biodynamiikkaa. Biodynamiikassa jokainen tila on oma yksikkönsä, jossa on monta tasoa, osa näkymättömiä, ja tuloksena on erityinen, persoonallinen tilakokonaisuus. Biodyn vihanneksiakin syödessä huomaa kyllä makueron, mutta niiden yhteydessä ei koskaan puhuta sellaisista asioista kuten terroir tai luonne tai persoonallisuus. Minun puolestani voitaisiin kyllä alkaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luomu- ja biodynaaminen viljely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luomu- ja biodynaaminen viljely. Näytä kaikki tekstit
4.11.09
28.10.09
Viljelykierrosta
Viime viikolla kirjoitin luonnonmukaisesta kasvinsuojelusta, joten loogista olisi jatkaa samaa teemaa. Toisaalta vielä loogisempaa on siirtyä miettimään mitä käsite "maan hoito" tarkoittaa, koska luomun kasvinsuojelu perustuu siihen. Kun maa on kunnossa, tautien ja tuholaisten torjuntatoimet jäävät vähemmälle.
Luomuviljely perustuu eloperäisen lannoittamisen lisäksi viljelykiertoon eli kasvien vuorotteluun. Viljelykierrossa on aina mukana kesantovuosia, jolloin maa saa levätä. Silloin pellossa viljellään viherlannoskasveja, jotka yleensä ovat ns. typensitojakasveja. Nämä tuovat kasveille tärkeää typpeä maaperään suoraan ilmakehästä. Tämän lisäksi viljelykierrossa otetaan huomioon se, miten paljon ravinteita eri viljelykasvit tarvitsevat. Viherlannoksen jälkeen viljellään kasveja, jotka tarvitsevat enemmän ravinteita, ja viljelykierron loppupuolella vaatimattomampia lajeja.
Viljelykierrolla saadaan aikaan peltoekosysteemiin monimuotoisuutta, joka monokulttuuriviljelmiltä puuttuu. Viljelykierto rajoittaa myös tautien ja tuholaisten etenemistä, sillä eri kasvilajeilla ja -suvuilla on niitä vaivaavia tauteja, jotka eivät viihdy muilla kasveilla. Jos pellolla on useampaa eri kasvia, myös tautien leviäminen hidastuu. Tuholaisilla on tyypillisessä monokulttuurissa helppoa, koska niiden tarvitsee vain siirtyä seuraavaan kasviin syömään, ja ruokaa on koko pellon mitalta. Tuholaisten elämää helpottaa myös se, että nykyiset viljelylajikkeet on jalostettu niin samanlaisiksi. Kun tuholaiskanta on sopeutunut yhteen kasviin, muut ovat täsmälleen samanlaisia.
Peltoviljelyyn monimuotoisuutta saadaan myös kasviseoksilla (esim. kaura+herne) ja rivivälikasveilla kuten nurmilla marjapensaiden rivien välissä. Peltoviljelyssä tätä kuitenkin rajoittaa se, että työ on pitkälle koneistettua, ja mitä enemmän eri kasveja pellolla on, sen monimutkaisempaa sadonkorjuusta ym. tulee.
Kotipuutarhassa mikään ei kuitenkaan estä istuttamaan monimuotoista puutarhaa, jossa on paljon eri viljelykasveja. Saman lajin kasvitkin voi istuttaa eri paikkoihin. Kotipuutarhurin voi myös suosia maatiaiskantaisia siemeniä, joiden perimässä on vaihtelua.
Viljelykierron suunnitelusta antaa ohjeita opas Luonnonmukainen maatalous (Jukka Rajala 2006), kattava opas luomuviljelyyn, joka on linkistä luettavissa sähköisesti. Kirjan kolmas luku käsittelee viljelykiertoja.
ps . Tänä vuonna luomuviljelty peltoala kasvoi 8% Eviran tilastojen ennakkotietojen mukaan (tiedot luomutietopankin kautta). Kasvu tuplaantui viime vuodesta. Lisäksi tänä vuonna aloittavia tiloja on enemmän kuin lopettavia, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003. Hieno juttu.
Luomuviljely perustuu eloperäisen lannoittamisen lisäksi viljelykiertoon eli kasvien vuorotteluun. Viljelykierrossa on aina mukana kesantovuosia, jolloin maa saa levätä. Silloin pellossa viljellään viherlannoskasveja, jotka yleensä ovat ns. typensitojakasveja. Nämä tuovat kasveille tärkeää typpeä maaperään suoraan ilmakehästä. Tämän lisäksi viljelykierrossa otetaan huomioon se, miten paljon ravinteita eri viljelykasvit tarvitsevat. Viherlannoksen jälkeen viljellään kasveja, jotka tarvitsevat enemmän ravinteita, ja viljelykierron loppupuolella vaatimattomampia lajeja.
Viljelykierrolla saadaan aikaan peltoekosysteemiin monimuotoisuutta, joka monokulttuuriviljelmiltä puuttuu. Viljelykierto rajoittaa myös tautien ja tuholaisten etenemistä, sillä eri kasvilajeilla ja -suvuilla on niitä vaivaavia tauteja, jotka eivät viihdy muilla kasveilla. Jos pellolla on useampaa eri kasvia, myös tautien leviäminen hidastuu. Tuholaisilla on tyypillisessä monokulttuurissa helppoa, koska niiden tarvitsee vain siirtyä seuraavaan kasviin syömään, ja ruokaa on koko pellon mitalta. Tuholaisten elämää helpottaa myös se, että nykyiset viljelylajikkeet on jalostettu niin samanlaisiksi. Kun tuholaiskanta on sopeutunut yhteen kasviin, muut ovat täsmälleen samanlaisia.
Peltoviljelyyn monimuotoisuutta saadaan myös kasviseoksilla (esim. kaura+herne) ja rivivälikasveilla kuten nurmilla marjapensaiden rivien välissä. Peltoviljelyssä tätä kuitenkin rajoittaa se, että työ on pitkälle koneistettua, ja mitä enemmän eri kasveja pellolla on, sen monimutkaisempaa sadonkorjuusta ym. tulee.
Kotipuutarhassa mikään ei kuitenkaan estä istuttamaan monimuotoista puutarhaa, jossa on paljon eri viljelykasveja. Saman lajin kasvitkin voi istuttaa eri paikkoihin. Kotipuutarhurin voi myös suosia maatiaiskantaisia siemeniä, joiden perimässä on vaihtelua.
Viljelykierron suunnitelusta antaa ohjeita opas Luonnonmukainen maatalous (Jukka Rajala 2006), kattava opas luomuviljelyyn, joka on linkistä luettavissa sähköisesti. Kirjan kolmas luku käsittelee viljelykiertoja.
ps . Tänä vuonna luomuviljelty peltoala kasvoi 8% Eviran tilastojen ennakkotietojen mukaan (tiedot luomutietopankin kautta). Kasvu tuplaantui viime vuodesta. Lisäksi tänä vuonna aloittavia tiloja on enemmän kuin lopettavia, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003. Hieno juttu.
Tunnisteet:
luomu- ja biodynaaminen viljely
20.10.09
Tuholaiset ja taudit pois luonnonmukaisesti, osa I
Puutarhanhoidossa, kuten ehkä elämässä muutenkin, kannattaa hoitaa ongelmien syitä eikä (pelkkiä) oireita. Ehkä toimia vähemmän ja ymmärtää enemmän; ainakin jos tekeminen on kemiallista sodankäyntiä pihapiirissä.
Luonnonmukaisen viljelyn lähtökohtana on maan hoitaminen. Hyväkuntoisessa, humuspitoisessa ja tasapainoisessa maassa kasvit ovat terveempiä, niihin eivät tartu taudit niin helposti, eikä niillä ole riesana maasta peräisin olevia tauteja. Kasvit ovat myös vastustuskykyisempiä tuholaisille, sillä "luonnossa niin sanotuilla tuhoeläimillä on tärkeä tehtävä hävittää heikot ja huonokuntoiset kasvit" (Biodynaaminen puutarha, Appelgren ja Lindberg 2004).
Luonnonmukaisen viljelyn lähtökohtana on maan hoitaminen. Hyväkuntoisessa, humuspitoisessa ja tasapainoisessa maassa kasvit ovat terveempiä, niihin eivät tartu taudit niin helposti, eikä niillä ole riesana maasta peräisin olevia tauteja. Kasvit ovat myös vastustuskykyisempiä tuholaisille, sillä "luonnossa niin sanotuilla tuhoeläimillä on tärkeä tehtävä hävittää heikot ja huonokuntoiset kasvit" (Biodynaaminen puutarha, Appelgren ja Lindberg 2004).
Tunnisteet:
luomu- ja biodynaaminen viljely
4.8.09
Tilavierailu: Majvik
Voisi kuvitella, ettei salaatinlehtien maistelusta ole paljoakaan iloa, yleensä kai maistellaan voimakkaasti aromikkaita asioita kuten viinejä ja kai nyt suklaitakin. Maistuvatko salaatinlehdet varsinaisesti miltään, olisin ajatellut aikaisemmin, ehkä ennen kuin tutustuin Heidiin, joka on töissä Majvikin tilalla kolmatta kesää.
Majvik on perinteikäs biodynaaminen tila Sipoossa. Parin hehtaarin puutarhakasvien viljelyn lisäksi tilalla on viljaa, kukkapuskissa vapaana juoksevia kanoja ja lehmiä ja metsää. Biodynaamiset tilat ovat harvinaisuus Suomessa, ja Majvikissa tärkeää on juuri biodynaamisen tilakokonaisuuden ajatus. Eläimet kuuluvat siihen olennaisesti, ne ovat enemmän täydentämässä tilaa (ja sen ravinnekiertoa) kuin tuotannon takia.
Majvikissa kasveja on monipuolisesti, tuotanto pienimuotoista ja paljon tehdään käsin (niinkuin luomussa usein). Vierailuajankohtana tilalla oli seitsemän työntekijää ja harjoittelijaa ja talkoilijaa viljelijäpariskunnan lisäksi. Heidi kommentoikin tilan olevan harvinaisen yhteisöllinen ja avoin maatila, myös vierailijoita ja vapaaehtoisia työntekijöitä riittää.
Tilan pihapiirissä on myös sympaattinen tilakauppa (auki 8-20 joka päivä), josta saa Majvikin tuotteiden lisäksi esim. Labbyn ja Rihun biodynaamisten tilojen yrttejä ja vihanneksia ja luomutuontitavaraa (suosittelen lajikepuhdasta tummaa suklaata). Viime viikolla Majvikissa alkoi myös puna- ja mustaherukan kypsyessä niiden itsepoiminta.
Heidin kanssa tilaa kiertäessä maisteltiin muiden ohessa siis salaatteja, eri biodynaamisia ja luomulajikkeita. Kuvan luonteikkaat salaatit ovat biodynaaminen 'Cerbiatta' lajike, hauskan ja erikoisen näköinen töyhtölehtinen salaatti ja 'Till', baby leaf -tyyppinen salaatti. 'Till' ideana ovat minikokoiset lehdet, jotka kuitenkin kasvavat samassa kannassa. Kerä on helppo käyttää, koska lehdet irtoavat yhdellä viillolla ja kieltämättä sitä aromiakin salaatinlehdissä oli.
Majvik on perinteikäs biodynaaminen tila Sipoossa. Parin hehtaarin puutarhakasvien viljelyn lisäksi tilalla on viljaa, kukkapuskissa vapaana juoksevia kanoja ja lehmiä ja metsää. Biodynaamiset tilat ovat harvinaisuus Suomessa, ja Majvikissa tärkeää on juuri biodynaamisen tilakokonaisuuden ajatus. Eläimet kuuluvat siihen olennaisesti, ne ovat enemmän täydentämässä tilaa (ja sen ravinnekiertoa) kuin tuotannon takia.
Majvikissa kasveja on monipuolisesti, tuotanto pienimuotoista ja paljon tehdään käsin (niinkuin luomussa usein). Vierailuajankohtana tilalla oli seitsemän työntekijää ja harjoittelijaa ja talkoilijaa viljelijäpariskunnan lisäksi. Heidi kommentoikin tilan olevan harvinaisen yhteisöllinen ja avoin maatila, myös vierailijoita ja vapaaehtoisia työntekijöitä riittää.
Tilan pihapiirissä on myös sympaattinen tilakauppa (auki 8-20 joka päivä), josta saa Majvikin tuotteiden lisäksi esim. Labbyn ja Rihun biodynaamisten tilojen yrttejä ja vihanneksia ja luomutuontitavaraa (suosittelen lajikepuhdasta tummaa suklaata). Viime viikolla Majvikissa alkoi myös puna- ja mustaherukan kypsyessä niiden itsepoiminta.
Heidin kanssa tilaa kiertäessä maisteltiin muiden ohessa siis salaatteja, eri biodynaamisia ja luomulajikkeita. Kuvan luonteikkaat salaatit ovat biodynaaminen 'Cerbiatta' lajike, hauskan ja erikoisen näköinen töyhtölehtinen salaatti ja 'Till', baby leaf -tyyppinen salaatti. 'Till' ideana ovat minikokoiset lehdet, jotka kuitenkin kasvavat samassa kannassa. Kerä on helppo käyttää, koska lehdet irtoavat yhdellä viillolla ja kieltämättä sitä aromiakin salaatinlehdissä oli.
Tunnisteet:
luomu- ja biodynaaminen viljely,
tilavierailu
21.5.09
Luumu, kirsikka, päärynä, omena
3. Kirsikkapuu 'Nordia pensaskirsikka'
4. Päärynäpuu 'Pepi'
5. Omenapuu
6. Päärynäpuu 'Flemish Beauty'
7. Päärynäpuu 'Pepi'
8. Kirsikkapuu 'Yleinen ruskeakirsikka'
9. Päärynäpuu 'Bessemjamka'
10. ja 11. Tarhaomenapuu
Biodynaamisen viljelyn koulutuksen yksi metodeista on fenomenologia, "oppi ilmiöistä [joka] tutkii todellisuuden ilmenemistä ihmiselle hänen kokemusmaailmassaan. Se on filosofian tutkimussuuntaus ja oppi, joka pyrkii tutkimaan tietoisuuden rakenteita havaintokokemuksessa" (lainaus ja lisää täältä). Käytännössä kasvien muodonmuutosta seurataan vaihe vaiheelta esim. piirtämällä. Olen siis huomaamattani päässyt metamorfoosin seuraamisen maailmaan sisälle ainakin n. ziljoonan hedelmäpuun kukan kuvan verran.
Viikonlopun iloksi olisi myös oman pihan laiminlyödyt työt. Suunnitelmat vaivattomasta yrttipenkistä ovat vähän laajentuneet. Unohdettu, itse asiassa. Hoidettavana on jo nyt lukuisia ruukkupuita, pensaita ja perennoja. Visio hyötykasvipenkistä, joka on tarpeeksi koristeellinen kukkapenkiksi, on myös selkeä ja täysin toteuttamatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
