Mahlan valutus

Sunnuntaina aloin kerätä mahlaa pihan koivuista. Mahlaa kerätään ennen silmujen puhkeamista, huhtikuun loppupuoli kai on parasta aikaa, ainakin Etelä-Suomessa. Meidän pihan puiden mahlan maku on ainakin osoittautunut erinomaiseksi ja makeaksi. Mahla on juomana ihan yllättävän virkistävää, ja sisältääkin mm. kaliumia, magnesiumia, kalsiumia ja mangaania (lähde). Mahlan juominen on myös mukava tapa aloittaa kevät/kasvukausi, ei tarvitse odottaa ihan kesälle asti, että saa tuoretta suoraan pihasta. Ruohosipuliakin kyllä kasvaa jo.

Mahlan keruutapoja on pari, kuvassa helpompi. Koivun oksa yksinkertaisesti katkaistaan, ja oksaan ripustetaan pullo tai pussi. Isolatvuksisesta puusta olemme saaneet nyt n. 2 l mahlaa vuorokaudessa oksaa kohden, kapeammista oksista virtaa tietysti vähemmän kuin paksummista. Jos mahlaa haluaa kymmeniä litroja vuorokaudessa, porataan koivun runkoon reikä, josta mahlaa valuu yksittäistä oksaa enemmän. Mahla ei kuitenkaan säily kuin 2-5 vrk jääkaapissa, tosin sitä voi pakastaa. Pilaannuttuaankin mahla on kuulemma hyvää kukkien kasteluun.

Kukkapuita

1. Hevoskastanja (Aesculus hippocastanum)
2. Helmiorapihlaja (Crataegus x mordenensis 'Toba')

Suunnittelematon blogitauko tuntuisi vain jatkuvan ja venyvän, joten sen katkaisuksi pari kuvaa viime kesäkuulta. Inspiraationa mainio kirja Kukkapuut (Alanko ja Lagerström), joka saa miettimään kuinka monta puuta voisi mahtua yhteen pihaan.

Muita kirjoja, joita luen, ovat esim. huippumielenkiintoinen Permaculture: Principles and Pathways Beyond Sustainability (Holmgren) ja kestosuosikit Omenan viljely (toim. Tahvonen) ja Mielen ja rakkauden kasvit (Piippo ja Salo). Kohta toivottavasti myös keväällä ilmestyvä Suomalaiset marjat (Piippo), jolta odotan aika paljon.

Puutarhan talvi

1. Lehtikuusi (Larix sp.)
2. Hmmm?
3. Terijoensalava (Salix fragilis 'Bullata')

Satumainen huurre on kadonnut puista, onneksi otin pari maisemakuvaa vaikka lähinnä odottelinkin aurinkoista kuvauspäivää. Lumi korosti hienosti puiden persoonallisia kasvutapoja.

Talvella näyttävän näköiseen puutarhaan tarvitsee kyllä tilaa! Keväällä riittää pienenpieni krookus, pari orvokkia tai pilkahdus vihreää ilahduttamaan. Talvella vaikutuksen tekemiseen tarvitsee monen puun ryhmiä, valtavia puita tai esim. rivillisen terijoensalavaa. Enemmän on enemmän; toisto, toisistaan erottuvat muodot ja geometrisyys vaikuttavat lumikerroksen allakin.

Eli tulevaisuudessa pitää tähdätä valtavaan barokkipuutarhaan?

Syys- ja karkkivärejä

1. Euroopansorvarinpensas (Euonymus europaeus)
2. ja 3. Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis)

Toukokuussa sirotuomipihlaja oli täydessä kukassa ja lumoava. Keväällä kukkivien puiden joukossa sen murretut värisävyt olivat hillittyjä, nyt sirotuomipihlajan väritys sen sijaan on loistava oranssinpunainen. Väri ei kuvassa ihan pääse oikeuksiinsa vaan näyttää todellisuutta ruosteisemmalta. Puun siro ja aavistuksen harva olemus muistuttaa vähän koristekirsikoita.

Myös isotuomipihlaja ja marjatuomipihlaja (eli saskatoon) ovat Suomessa viihtyviä tuomipihlajoita. Kaikkien näiden siniset, miedonmakuiset marjat ovat syötäviä. Marjatuomipihlajan marjat ovat näistä suurimpia ja maussakin niiden pitäisi voittaa, tosin marjojen lumo ei ehkä ole pelkässä maussa, vaan ravintosisällössä. Marjoissa on paljon flavonoideja ja hyvin myös kivennäisaineita, esim. magnesiumia ja kaliumia. Linkistä Linnan marjatilan kuivatun saskatoonjauheen ravintosisältö.

Uusiin marjoihin ja vihanneksiin tutustuminen on aina vähän hämmentävää; eikö täällä pohjoisessa pitänyt olla aika rajoitettu kasvivalikoima? Kun kerran ei, niin miksi aina perunaa. Saskatoonin lisäksi suosittelen kokeilemaan myös marja-aroniaa, kirsikkaluumua, suomalaisia päärynöitä, ruusunmarjoja, palsternakkaa, mustajuurta, mukulaselleriä, maa-artisokkaa, ruusupapuja. Ehkä myös ruusukvitteneitä.

Tuomipihlajien satoaika oli jo heinäkuussa eli tältä kasvukaudelta auttamatta ohi. Muita marjoja kuitenkin löytyy vielä; pihlajanmarjoja kannattaa hakea puista vasta nyt, ensimmäisten hallaöiden jälkeen, kun marjojen maku on muuttunut hieman vähemmän väkeväksi.

Tämän viikon kauneimmat, eli yhtä juhlaa

1. ja 2. Luumu 'Yleinen Punaluumu' (Prunus domestica 'Yleinen Punaluumu')

3. Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis)
4. Rusokirsikka (Prunus sargentii)

Luumu, koristetuomi ja koristekirsikat kukkivat II -vyöhykkeellä. Omenapuut pelaavat varman päälle, ja niiden kukat ovat nyt nupuillaan.
Vuosi poissa Suomesta, ja hämmästyttävän raikkaan ja kauniin kevään jälkeen alkukesä tuntuu yhä häkellyttävältä. On helpompaa olla kevytsydäminen kun puut ovat kukassa.