Talvinen siperiankärhö

1. ja 2. Siperiankärhö (Clematis alpina subsp. sibirica)

Scarborough Fairin innoittamana muistin siperiankärhöt ja kävin kuvaamassa lumisia kärhöputouksia. Aikaisemmat kuvat köynnöksestä ovat toukokuun lopulta ja syyskuulta.

Joo, tästä kasvista pidän, siperiankärhö muuttuu vuodenaikojen mukana ja näyttää kokoajan kiinnostavalta. Samoin pidän lumisesta taikatalvesta nyt.

Talvisia yksityiskohtia

Kuvan köynnös on minulle tuntematon, jos tunnistat kasvin niin kerro ihmeessä. Talvella kasvit jäävät helposti huomaamatta, vaikka mielenkiintoisia yksityiskohtia on itse asiassa paljon. Huomasin, että kesänkin kasvikuvista olen laittanut harvoja blogiin asti, joten nyt talvella yritän saada useampia esille. Vaikka se onkin vähän turhan säätöä minun menetelmälläni...

Lisää talvisia kasviarvoituksia siis tulossa myöhemmin.

EDIT: Tämä on kiinankeltakärhö (Clematis tangutica). Kiitos Matti.
EDIT 2: Tai sitten tarha-alppikärhö (Clematis alpina) :)

Siperiankärhö

1. Siperiankärhö (Clematis alpina subsp. sibirica)

Siperiankärhö, joka toukokuun viimeisenä viikonloppuna oli täydessä kukassa on kokenut muodonmuutoksen ja on nyt kauttaaltaan siemenhahtuvapallojen peitossa. Kärhöillä on vaativien kasvien maine, mutta pienikukkainen siperiankärhö on jalokärhöjä talvenkestävämpi ja helppohoitoisempi. Siperiankärhöä esiintyy jopa harvinaisena luonnonvaraisena Suomessa, ja köynnös viihtyy myös varjoisilla paikoilla.
Siperiankärhö pitää ravinteikkaasta, syvämultaisesta ja hyvinkalkitusta maasta ja kosteasta (muttei seisovasta vedestä). Köynnös hyötyy, jos juurialue ja kasvin tyvi peitetään suoralta auringonpaisteelta muulla kasvustolla. Toisin kuin suurikukkaiset jalokärhöt, siperiankärhöä ei tarvitse leikata vuosittain, ellei köynnöksestä ole tarpeen poistaa kuivuneita oksia.

Viidakkokurkku

1. Viidakkokurkku (Melothria scabra)

Kasvihuoneessa köynnöksenä kasvava viidakkokurkku on kertakaikkisen söpö meksikolainen vihannes. Viidakkokurkku maistuu mukavan kirpeälle ja kurkulle ja muistuttaa maultaan kiwanoa. Alun oudoksunnan jälkeen totuin ja ihastuin ja tajusin taas miten paljon on vihanneksia ja hedelmiä joista en ole ikinä kuullutkaan, enkä vielä maistanut.
Kurkku syödään n. 3 cm pituisena, eli se on soveltuvampi napostelemiseen kuin vakavastiotettava ruoka-aines. Minulle nämä kelpaavat melkein karkeista, niihin jää koukkuun.

Palsamiköynnös, eli ravintokasveja varjoon

Tällä viikolla innostuttiin (minulle) uudesta marjakasvista. Palsamiköynnös (Schisandra chinensis) on ennestään tuttu vain köynnöksenä, mutta Pihan ja puutarhan marjat -kirjan (Alanko ja Saario) mukaan se on myös satoisa marjakasvi. Punaiset marjat maistuvat sitruunaisilta, sisältävät paljon C-vitamiinia, piristävät ja lisäävät yleiskuntoa. Kasvi kuitenkin on yleensä kaksikotinen, eli marjantuotanto vaatii sekä emi-, että hedekukallisen kasvin tai jalostetun yksikotisen lajikkeen. Joten jostain pitäisi nyt saada yksikotinen tai emikukallinen kasvi. Ja vähän kärsivällisyyttä, ensimmäiset marjat kypsyvät köynnöksen ollessa n. 6 vuotias.
Huomionarvoista on myös se, että palsamiköynnös viihtyy puolivarjosta varjoon, myös syvässä varjossa, joten se on ravintokasvien joukossa harvinaisuus. Koska pelkästä ruoasta ei elä, lasketaan köynnöksen kaunis kukinta keväällä myös eduksi.
Palsamiköynnös vaatii ravinteikkaan ja kosteutta pidättävän maan ja sietää myös vähäistä happamuutta, eli pienellä maanparannuksella kuulostaa ihanteelliselta myös metsäpuutarhaan. Talvenkestävä ilman erillistä talvisuojausta I-III vyöhykkeillä.
Muita hienoja varjossa viihtyviä kasveja ovat köynnöshortensiat ja kuunliljat. Kuunliljat ovat tietysti puutarhojen peruskasveja, mutta myös ne ovat kuulemma Permaculture magazinen mukaan syötäviä lehtineen ja kukintoineen (kiitos J.). Ehkä tulevaisuudessa sitten syön perennapenkkini, sen sijaan että istutan vihanneksia kukkapenkkiin niinkuin nyt.

Enemmän palsamiköynnöksen hoidosta Kauppilan sivuilta.

Mielenkiintoista San Fransiscon pihojen muuttamisesta viljelmiksi Hesarissa.

Sadepäivän iloksi

1. ja 2. Siperiankärhö

Viime viikonloppuna kastelin ja sadetin aamusta iltaan, ja hajotin pari pari hanaa siinä sivussa. Kasvihuoneilla kaikki kasvoi silmissä, pergolan siperiankärhö ryöppysi, omenapuut kukki kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää ja joenranta oli vehreä ja vesi lämmintä. Paitsi kasvihuoneilla, missä järvivesi oli ihan sopivan jäätävää uittaa päätä ja jalkoja.