Kirsikankukkia maljakossa

1., 2., 3. ja 4. Kirsikankukkia (Prunus cerasus 'Huvimaja')

Kevät tuntuu lyhyemmältä ja joutuisammalta nyt kun olen saanut parin päivän ajan ihailla kirsikoiden kukintaa maljakossa. Näin leudoilla säillä omenapuiden, kirsikoiden ja luumujen leikkauksia voi jo tehdä, ja karsitut oksat kannattaa tuoda sisälle hyödettäviksi. Huoneenlämmössä oksat alkavat kukkia toiveikkailla miniatyyrikukilla.

Kirsikoiden talvilepo on siis todistetusti jo purkautunut. Syksyllä kasvit talveentuvat yön pidetessä, että kestäisivät kylmää. Hyötyäkin viileästä on, esim. omenapuut tarvitsevat tietyn ajanjakson kylmää, että kukkivat taas. Kun kasvi on talveentumisen jälkeen ollut tarpeeksi kauan alhaisessa lämpötilassa, alkaa lepotila purkautua. Silloin elintoiminnot ovat valmiita alkamaan, kun lämpötila sen taas sallii.

Tästä päättelen, että kirsikatkin odottavat jo kevättä ja kesää. Itse valmistaudun kevään tullen muuttamaan uuteen, tässä vaiheessa vielä tuntemattomaan/kuvitteelliseen paikkaan (kunhan olisi hyvä piha ;) ), joten minun puolestani talvi saa vielä hetken jatkua.

Ruusukvittenin hedelmät

1. Japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica)

Selaillessani Puutarhan marjat -kirjaa (L. Blomqvist) yllätyin ruusukvittenihillon kuvauksesta. Sen kerrotaan olevan "miellyttävän makean viinihappoista, hieman omenaan vivahtavaa, mutta maultaan kuitenkin jotenkin hienostuneempaa. Koostumus on sileämpi, kuin usein vähän karkearakeisessa omenasoseessa." Kvittenin hedelmät on siitä hauskat, että ilman kypsentämistä ne ovat kivikovia, mutta keitettäessä sakeutuvat nopeasti paksuksi soseeksi pektiinipitoisuutensa ansiosta.

Mutta maku! Itse muistelen, että kun viime syksyn sose maistui lähinnä raalta sitruunalta. Mitähän tuli tehtyä väärin. Kenelläkään kokemuksia?

ps. kuvassa harvinaisen punainen japaninruusukvittenin kukinta, yleensä ovat enemmän oransseja.

Arvoituskasvi paremmassa valossa

1. ja 2. Koristearonia (Aronia x prunifolia)

Marjojen kanssa aronia, joka tosiaan kuuluu ruusukasveihin (Rosaceae), on myös helpompi tunnistaa.

Omenalajike: Pekka

1. Omenapuu 'Pekka' (Malus domestica 'Pekka')

Lempiomenalajikkeeni oli tänä kesänä Pekka. Lajikkeen tunnistaa helposti; se on väriltään tummanpunainen, täysin värittyneenä lähes mustanliila. Maultaan omena on pehmeä ja makea, miedosti happoinen, kuitenkin aromikas. Kirjallisuudessa sen sanotaan usein olevan lasten makuun, mutta viime kesänä kävi selväksi, että aikuisetkin arvostavat sen makua. Vaikka toiset taas suosivat raakoja, superhappoisia ja kirpakoita omenoita.

Pekka on uusi lajike, joka tuli myyntiin 1999. Se on jalostettu MTT:llä, Suomessa, ja on lajikkeiden Lobo ja Huvitus risteytys (samoin kuin toinen suosikkini Sandra). Lobolta Pekka näyttääkin muodoltaan ja siltä Pekka on perinyt myös kauniita pisteitä kuoreensa.

Omenoita on siis monenlaisia, mikä kannattaa ottaa huomioon jos harkitset omenapuun ostamista. Omenalajikkeet jaotellaan kypsymisen mukaan kesä-, syys- ja talvilajikkeisiin. Näistä kesälajikkeet kypsyvät elokuun puolivälistä ja säilyvät yleensä vain pari viikkoa. Useissa kesäomenoissa on maussa ns. jauhoisuutta, josta kaikki (esim. minä) eivät pidä. Talviomenat taas kypsyvät myöhään, säilyvät usein pitkään ja vaativat usein sadonkorjuun jälkeen parin viikon varastoinnin, jotta ovat syöntivalmiita. Monet talviomenat ovat parhaimmillaan talouskäytössä. Pekka kuuluu syysomeniin. Se kypsyy korjuukypsäksi syyskuun puolivälissä, ja on syöntikypsä parin viikon varastoinnin jälkeen. Omena säilyy noin kuukauden varastossa.

Ulkonäöltän Pekka on pienikokoinen ja leveä puu, joka on talvenkestävyydeltään III -vyöhykkeelle asti sopiva, mahdollisesti IV-vyöhykkeelle. Sen kasvutapa on ns. ilmava, oikeastaan puu on yhtä pitkää ja ronkulaa oksaa. Tästä johtuen lajike ei ole erityisen satoisa. Toisaalta kokemukseni mukaan sen omenat pysyvät puussa kypsinäkin erittäin hyvin. Siinä missä jotkut lajikkeet tiputtavat omenat raakoinakin, jos tuulee, ja muut viimeistään kun omenat ovat kypsiä, Pekan omenat olivat lähes kaikki tiiviisti puussa kypsinäkin, mikä on käytännöllistä (varsinkin jos tarhassa on esim. 100 lajiketta, joista suuri osa kypsyy samaan aikaan). Lajikkeella ei myöskään ole sanottavammin omenarupea tai muumiotautia. Suosittelen!

Lähteet: Omenapuu (Krannila&Paalo), Pohjoisen omenat (Blomqvist), MTT

Risujen talvitunnistus

Talvella on hyvä tilaisuus harrastaa minimalismia, koska kukkarunsauden sijaan voi puutarhassa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Tunnistatko kasvin? Tällä kertaa tiedän itsekin vastauksen; tämä on yleinen pihakasvi talviasussaan. Laita vastaus/arvaus kommenttina. Kuvat saa ruudun kokoisiksi klikkaamalla niitä tässä ja uudelleen kun ovat avautuneet uudelle sivulle (epätarkkuuteeen klikkailu ei ikävä kyllä auta).

Päärynäsuosikit

1. Päärynä (Pyrus communis)

Syyskuussa Taiga the Fox kysyi suosittelisinko päärynälajiketta Aunen päärynä, joita oli kuvassa sadonkorjuuaika -postissa. Vastaukseni suosikkipäärynöistä postaan uudestaan tähän koska olen lomalla ettei jää huomaamatta. Lisäkommenttina vielä, että paljon päärynöiden kypsymisajoista riippuu ihan kasvupaikasta. Päärynät tarvitsevat lähtökohtaisesti suojaisan kasvupaikan.

Suosikit:
Aunen päärynää en oikeastaan suosittelisi, se on aika miedon makuinen, eikä erityisen mehukas. Niistä päärynöistä mitä tiedän, suosittelisin Tohtorin päärynää, Pepiä tai Hovstaa.
Pepi on näistä eniten tuontipäärynöiden tyyppinen, pehmeämaltoinen ja mehukas. Se on myös aika satoisa, mutta kypsyy myöhään, tänä vuonna on alkanut kypsyä nyt (syyskuun alussa), eli kylmänä kesänä voi olla ettei ehdi kypsyä valmiiksi. Hovsta taas on enemmän raikas kuin mehukas tai makea. Sen malto on rapeaa, Tohtorin päärynä on samoin kovamaltoisempi, ehkä aromikkaaampi. Tohtorin päärynä on voittanut myös Kotipuutarha -lehden makutestin. Hovsta ja Tohtorin päärynä kypsyy siinä syyskuun alkupuolella.
Näistä kolmesta Pepi ja Tohtorin päärynä ovat itsepölytteisiä, eli yksikin puu riittää. Hovsta taas on ristipölytteinen. Toisaalta itsepölytteisetkin hedelmäpuut hyötyy (tulee enemmän satoa), jos lähettyvillä on muita päärynäpuita.
Muista lajikkeista mitä olen maistellut Moltke on välillä ihan paras, mutta siitä on vaikea löytää sopivan kypsyisiä hedelmiä, ne tuntuu menevän heti jauhoisiksi ja raakoina taas ovat pahoja. Ei ole myöskään erityisen satoisa. Hovsta ja Tohtorin päärynä on siitä mukavia, että ne on ennen täyttä kypsymistäkin hyviä ja raikkaita syödä. Bessemjamka, joka myös kypsyy vasta syyskuun loppupuolella, on ihan hyvä, muttei mitenkään ihmeellisen makuinen. Taitaa olla edellisiä talvenkestävämpi.

Syys- ja karkkivärejä

1. Euroopansorvarinpensas (Euonymus europaeus)
2. ja 3. Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis)

Toukokuussa sirotuomipihlaja oli täydessä kukassa ja lumoava. Keväällä kukkivien puiden joukossa sen murretut värisävyt olivat hillittyjä, nyt sirotuomipihlajan väritys sen sijaan on loistava oranssinpunainen. Väri ei kuvassa ihan pääse oikeuksiinsa vaan näyttää todellisuutta ruosteisemmalta. Puun siro ja aavistuksen harva olemus muistuttaa vähän koristekirsikoita.

Myös isotuomipihlaja ja marjatuomipihlaja (eli saskatoon) ovat Suomessa viihtyviä tuomipihlajoita. Kaikkien näiden siniset, miedonmakuiset marjat ovat syötäviä. Marjatuomipihlajan marjat ovat näistä suurimpia ja maussakin niiden pitäisi voittaa, tosin marjojen lumo ei ehkä ole pelkässä maussa, vaan ravintosisällössä. Marjoissa on paljon flavonoideja ja hyvin myös kivennäisaineita, esim. magnesiumia ja kaliumia. Linkistä Linnan marjatilan kuivatun saskatoonjauheen ravintosisältö.

Uusiin marjoihin ja vihanneksiin tutustuminen on aina vähän hämmentävää; eikö täällä pohjoisessa pitänyt olla aika rajoitettu kasvivalikoima? Kun kerran ei, niin miksi aina perunaa. Saskatoonin lisäksi suosittelen kokeilemaan myös marja-aroniaa, kirsikkaluumua, suomalaisia päärynöitä, ruusunmarjoja, palsternakkaa, mustajuurta, mukulaselleriä, maa-artisokkaa, ruusupapuja. Ehkä myös ruusukvitteneitä.

Tuomipihlajien satoaika oli jo heinäkuussa eli tältä kasvukaudelta auttamatta ohi. Muita marjoja kuitenkin löytyy vielä; pihlajanmarjoja kannattaa hakea puista vasta nyt, ensimmäisten hallaöiden jälkeen, kun marjojen maku on muuttunut hieman vähemmän väkeväksi.

Näitä päiviä

1. Auringonkukka (Heliantus annuus)
2. Pensasmustikka 'North Blue' (Vaccinium Angustifolium -ryhmä 'North Blue')

sadonkorjuuaika

1. Hapankirsikka 'Varjomorelli' (Prunus cerasus 'Varjomorelli')
2. Päärynä 'Aunen päärynä' (Pyrus communis 'Aunen päärynä')

Sadonkorjuu on samaan aikaan raskasta ja kevyttä. Toisaalta tekemistä on paljon, satoa myös, toisaalta on syksyistä päämäärätietoisuutta (parhaimillaan). Joka päivä on vähän juhlavaa, kun saa maistella ja syödä, tuoretta ja raikasta suoraan puusta. Kunpa aina ruoka maistuisi yhtä paljon kesältä ja sateelta.

Kirsikat, jotka alkoivat kypsyä heinäkuussa, ovat nyt syyskuun alussa meheviä, melkein ylikypsiä. Niiden maku on voimistunut ja muuttunut vähän makeammaksi. Sadonkorjuupäivä kului metri maanpinnan yläpuolella, aurinko paistoi puiden oksien lomasta ja tuuli heilutti latvusta ja kahmin kourakaupalla hedelmiä ympäriltäni. Tuloksena kirsikkamehua, kyynärpäitä myöten.

Toinen hetki kului irrottamalla parista litrasta kirsikoita kivet, yksi kerrallaan. Kirsikat tehosekoitettiin, vahvaksi ja ihan käsittämättömän punaiseksi mehuksi. Talvella juodaan kirsikkapirtelöitä.

happamia kirsikoita

1. Hapankirsikka 'Läti-leedu Madalkirs' (Prunus cerasus 'Läti-leedu Madalkirs')

Kirsikat ovat alkaneet kypsyä, kauniita ja happamia ovat. Kuvan 'Läti-leedu Madalkirs' tunnetaan myös nimellä 'Latvian matala'. Se on aikainen kirsikka ja puun mataluus on kyllä suhteellista, monet pensaskirsikat ovat matalampia. 'Latvian matalan' kirsikat kypsyvät tummanpunaisiksi ja niissä esiintyy jopa "hapankirsikoille ei tyypillistä makeutta". Kaksihenkisen raadin pikatestauksessa lajike ylsi suosiksi makunsa puolesta, vaikka allekirjoitankin sen, että hapankirsikat soveltuvat paremmin hilloihin ja juomiin kuin tuoreina syötäviksi. Satoisuutensa (tänä vuonna) sekä tuuhean ja matalan kasvutapansa puolesta pensaskirsikka 'Kirsa' on toinen suosikkini.

Myös pensasmustikat (Vaccinium Angustifolium -ryhmä) alkavat tummua ja ilmeisesti niihinkin voi tykästyä. Niistä ehkä jauhoisin ja vetisin lajike, 'North Blue', on saavuttanut peukalonpään kokoisilla, nappimaisilla marjoillaan ykkössijan. Viime syksynä MTT:n tutkimusasemalla Piikkiössä maisteltiin uutta mustikkalajiketta nimeltä Arto. Se oli aromiltaan ihan oikeasti metsämustikan makuinen eli hyvä, eli todella lupaava.

Palsamiköynnös, eli ravintokasveja varjoon

Tällä viikolla innostuttiin (minulle) uudesta marjakasvista. Palsamiköynnös (Schisandra chinensis) on ennestään tuttu vain köynnöksenä, mutta Pihan ja puutarhan marjat -kirjan (Alanko ja Saario) mukaan se on myös satoisa marjakasvi. Punaiset marjat maistuvat sitruunaisilta, sisältävät paljon C-vitamiinia, piristävät ja lisäävät yleiskuntoa. Kasvi kuitenkin on yleensä kaksikotinen, eli marjantuotanto vaatii sekä emi-, että hedekukallisen kasvin tai jalostetun yksikotisen lajikkeen. Joten jostain pitäisi nyt saada yksikotinen tai emikukallinen kasvi. Ja vähän kärsivällisyyttä, ensimmäiset marjat kypsyvät köynnöksen ollessa n. 6 vuotias.
Huomionarvoista on myös se, että palsamiköynnös viihtyy puolivarjosta varjoon, myös syvässä varjossa, joten se on ravintokasvien joukossa harvinaisuus. Koska pelkästä ruoasta ei elä, lasketaan köynnöksen kaunis kukinta keväällä myös eduksi.
Palsamiköynnös vaatii ravinteikkaan ja kosteutta pidättävän maan ja sietää myös vähäistä happamuutta, eli pienellä maanparannuksella kuulostaa ihanteelliselta myös metsäpuutarhaan. Talvenkestävä ilman erillistä talvisuojausta I-III vyöhykkeillä.
Muita hienoja varjossa viihtyviä kasveja ovat köynnöshortensiat ja kuunliljat. Kuunliljat ovat tietysti puutarhojen peruskasveja, mutta myös ne ovat kuulemma Permaculture magazinen mukaan syötäviä lehtineen ja kukintoineen (kiitos J.). Ehkä tulevaisuudessa sitten syön perennapenkkini, sen sijaan että istutan vihanneksia kukkapenkkiin niinkuin nyt.

Enemmän palsamiköynnöksen hoidosta Kauppilan sivuilta.

Mielenkiintoista San Fransiscon pihojen muuttamisesta viljelmiksi Hesarissa.

Omenapuita, lisää

2. ja 3. Omenapuu 'Lepaan Meloni'

Vielä pari pakollista kuvaa hattaraisista omenapuista, ennen kukkien kuihtumista. Valtavien puiden alla lojuessa olisi ollut tarjolla myös hyvää materiaalia mehiläisten surinan nauhoittamiseen, mutta en keksinyt mitään tarvetta. Tai nyt itseasiassa keksin, ehkä nauhoitteesta tulisi sopiva meidän suunnitteilla olevan omenapuu -podcastin tunnariksi?

Luumu, kirsikka, päärynä, omena

1. ja 2. Luumupuu 'Sinikka'
3. Kirsikkapuu 'Nordia pensaskirsikka'
4. Päärynäpuu 'Pepi'
5. Omenapuu
6. Päärynäpuu 'Flemish Beauty'
7. Päärynäpuu 'Pepi'
8. Kirsikkapuu 'Yleinen ruskeakirsikka'
9. Päärynäpuu 'Bessemjamka'
10. ja 11. Tarhaomenapuu

Mitä puutarhuri tekee vapaapäivänä? Tietysti hedelmätarhaan ottamaan lisää kuvia, nämä puuthan kukkii yllättävän erilaisin kukin. Vai samanlaisin?

Biodynaamisen viljelyn koulutuksen yksi metodeista on fenomenologia, "oppi ilmiöistä [joka] tutkii todellisuuden ilmenemistä ihmiselle hänen kokemusmaailmassaan. Se on filosofian tutkimussuuntaus ja oppi, joka pyrkii tutkimaan tietoisuuden rakenteita havaintokokemuksessa" (lainaus ja lisää täältä). Käytännössä kasvien muodonmuutosta seurataan vaihe vaiheelta esim. piirtämällä. Olen siis huomaamattani päässyt metamorfoosin seuraamisen maailmaan sisälle ainakin n. ziljoonan hedelmäpuun kukan kuvan verran.

Viikonlopun iloksi olisi myös oman pihan laiminlyödyt työt. Suunnitelmat vaivattomasta yrttipenkistä ovat vähän laajentuneet. Unohdettu, itse asiassa. Hoidettavana on jo nyt lukuisia ruukkupuita, pensaita ja perennoja. Visio hyötykasvipenkistä, joka on tarpeeksi koristeellinen kukkapenkiksi, on myös selkeä ja täysin toteuttamatta.

Omenapuiden kukinta

Muitakin häikäiseviä kaunottaria kukkii jo, myönnän. Omenapuiden kukinta on silti prioriteetti numero yksi, tätä on seurattava tarkkaan ja ehkä tuhannen kuvan verran. Pari päivää vielä nuppujen aukeamiseen, vai? Tuoksuvat jo aavistuksen.