2. Vesimeloni (Citrullus lanatus)
3. Tammenlehtisalaatti (Lactuca sativa)
4. Lamopinaatti (Tetragonia tetragonioides)
5. Savojinkaali
6. Kyssäkaali
7. Palmukaali

Olen oppinut ajamaan traktorilla, mistä tottakai oli tarpeen ottaa kuva (jos poseerausinto on peräisin muotiblogien lukemisesta, niin miksi pommiinnukkuneena ilman meikkiä työvaatteissa?) . Traktorinajamistaito edellytti sitä, että löytyi traktori, jossa jalat ylettyvät polkimille. Nyt (kieltämättä) aika kaunis valkoinen Valmet ja minä olemme väleissä niin, että olin jo hienoisesti mustasukkainen ja pettynyt, ja taisin vähän tiuskia, kun kolleega päätti viedä sen. Ehkä keksin jopa ensimmäisen hyvän puolen siitä, että M. lopettaa pian työt.
Akukesästä mietittiin myös hevosten käyttöä viljelytöissä, hevoset ovat mahdollisesti jopa traktoreita sympaattisempia. Joku viininviljelijä kommentoi nyt jo unohtuneessa nettilähteessä, että on todennut suurimman eron viinin laadussa hevosilla työstetyn ja koneilla työstetyn viiniviljelmän välillä, ei eri viljelysysteemien kuten biodynaamisen ja luomun ja tavanomaisen välillä. Huipputason kaalia odotettavissa M:n tilalta.
Nyt, traktoreiden ollessa hallussa, ei kovin suuria esteitä oman tilan tiellä taida olla. Sitä odotellessa, ehkä jopa harkitessa, voi inspiroitua Mother Nature Network:in artikkelista "40 farmers under 40", jossa esitellään nuoren polven amerikkalaisia luomuviljelijöitä. Suomessa nuoria viljelijöitä löytyy esim. Osuuskunta Juurakosta, Labbystä. Civileats on myös tehnyt nuorista viljelijöistä artikkelisarjaa, joka on vaikuttanut allekirjoittaneen käsityksiin myönteisesti. Varmaan yhtä tehokkaasti kuin alan koulutus hillitsi intoa. Pisteet amerikkalaistyyliselle intoilulle ja manifestoille.

ps. nyt on kiire, ei enempää latinaa.

Palsamiköynnös, eli ravintokasveja varjoon

Tällä viikolla innostuttiin (minulle) uudesta marjakasvista. Palsamiköynnös (Schisandra chinensis) on ennestään tuttu vain köynnöksenä, mutta Pihan ja puutarhan marjat -kirjan (Alanko ja Saario) mukaan se on myös satoisa marjakasvi. Punaiset marjat maistuvat sitruunaisilta, sisältävät paljon C-vitamiinia, piristävät ja lisäävät yleiskuntoa. Kasvi kuitenkin on yleensä kaksikotinen, eli marjantuotanto vaatii sekä emi-, että hedekukallisen kasvin tai jalostetun yksikotisen lajikkeen. Joten jostain pitäisi nyt saada yksikotinen tai emikukallinen kasvi. Ja vähän kärsivällisyyttä, ensimmäiset marjat kypsyvät köynnöksen ollessa n. 6 vuotias.
Huomionarvoista on myös se, että palsamiköynnös viihtyy puolivarjosta varjoon, myös syvässä varjossa, joten se on ravintokasvien joukossa harvinaisuus. Koska pelkästä ruoasta ei elä, lasketaan köynnöksen kaunis kukinta keväällä myös eduksi.
Palsamiköynnös vaatii ravinteikkaan ja kosteutta pidättävän maan ja sietää myös vähäistä happamuutta, eli pienellä maanparannuksella kuulostaa ihanteelliselta myös metsäpuutarhaan. Talvenkestävä ilman erillistä talvisuojausta I-III vyöhykkeillä.
Muita hienoja varjossa viihtyviä kasveja ovat köynnöshortensiat ja kuunliljat. Kuunliljat ovat tietysti puutarhojen peruskasveja, mutta myös ne ovat kuulemma Permaculture magazinen mukaan syötäviä lehtineen ja kukintoineen (kiitos J.). Ehkä tulevaisuudessa sitten syön perennapenkkini, sen sijaan että istutan vihanneksia kukkapenkkiin niinkuin nyt.

Enemmän palsamiköynnöksen hoidosta Kauppilan sivuilta.

Mielenkiintoista San Fransiscon pihojen muuttamisesta viljelmiksi Hesarissa.

1. ja 2. Agave (Agave sp.)

Luumuruusu

1. Luumuruusu (Rosa villosa)

Punalehtiruusu, vuoriruusu

1. ja 2. Punalehtiruusu (Rosa glauca)

3. Vuoriruusu (Rosa pendulina)

Kesäkuisia ruusuja kukassa, molemmissa pienet yksinkertaiset kukat ja siro kasvutapa. Punalehtiruusu on tumman lehdistönsä ansiosta erityisen viehättävä ilman kukkiakin. Vuoriruusun kukat ovat äkäisen purppurasävyiset, mutta siro ja kaareva kasvutapa paikkaa tätä. Pensas viihtyy auringon lisäksi myös puolivarjossa ja myös vaatimattomassa maassa, punalehtiruusu taas auringosta varjoon. Havumetsän reunalla nämä pensaat näyttivät olevan ihan kotonaan, selkeästi hyviä kasveja reunustamaan metsäpuutarhaa, jossa aika pysähtyy.

Kaupunki-iltakävely kastelukannujen kera

Matkan varrella pysähdyin Dodon kaupunkipuutarhalla Pasilan veturitalleilla, Helsingissä. 16.5. kylvetyt vihannekset näyttivät hyviltä (ja, no, maistuivat myös, niitähän pitää välillä latvoa ja harventaa). Paljon mangoldia, minttua, punajuuria ja salaatteja luvassa, samoin härkäpapuja, kehäkukkia ja yrttejä. Ehkä myös hiukan merikaalia, ja parin kasvimaan kokoinen ratkaisu kaupunkien ruoantuotantoon. Enemmän aiheesta ympäristöjärjestö Dodon sivuilla. Globaali piknikin -sivuilla on hauska video penkkien rakentamisesta.

Säiden lisäksi tapahtunutta

1) Kotipuutarhan hoito on yllättävän haastavaa ammattimaiseen viljelyyn tottuneelle. Kevään taimikasvatustila oli pimeä ja kylmä, taimet napsahtelivat poikki niitä istuttaessa, työtasot epäergonomisia, kasteluvedet saa kantaa kellarista toiselta puolelta taloa ja kesäkurpitsa-krassi-penkkiin ilmestyi kuollut lintu. Tuloksena pari hyvin pientä vihannespenkkiä (ja paljon höyheniä).

2) Kesän ensimmäiset mansikat tilalta parin kilometrin päästä, kotiinkuljetuksella. Ihan onnellista.

3) Juhannuksena ehkä tapoin naapurien orvokit.

4) Suunnitteilla poistuminen nykyisestä kotikylästä, josta en ole pariin kuukauteen lähtenyt (ok, uneliasta pikkukaupunkia tässä lähellä ei lasketa). Miten elämä voi tuntua täydeltä ja runsaalta jossain keskellä maaseutua, jossa tapaa näkee nyt ehkä 10 ihmistä päivässä? Ennen lomia saattoi tavata jopa 30. Rikas sisäinen maailma?

5) Omenatarhassa: Vähemmän asioiden vatvomista, enemmän glyfosaattia.

Valo

1. Villiviini (Parthenocissus sp.)

Australialainen puutarhasuunnittelija William Martin kertoo Gardens Illustratedin podcastissa, että tärkein hänen puutarhatyövälineistään on kamera. Valokuvauksen aloittamisen myötä valosta tuli yksi tärkeimpiä elementtejä hänen suunnitellessaan puutarhoja ja Wigandia -puutarhassa piti laittaa monta kohtaa uusiksi.
Tätä voi miettiä aurinkoisena päivänä, kun valo siivilöityy kasvikerroksien läpi ja välkkyy veden pinnalla. Samaistun tähän kamerakohtaan kyllä sinänsä, että valokuvaaminen on tehnyt puutarhatöistä jotenkin tehokkaampia. Enemmän tulosta samalla vaivalla. Tai ainakin työn väliaikaiset seuraukset pysyvät tallessa kuvina.
Ja kieltämättä myös meillä päin ne muut työvälineet ovat aina hukassa.

Omakuva palloliittimessä ja muita

Ettei puutarhaelämä vaikuttaisi pelkästään aiheettoman loistokkaalta.
Nyt kyllä paistaa taas aurinko, blogi on siis vielä juhannusta edeltävässä ajassa. Suomalaisesta juhannuksesta sateineen ja toppatakkeineen ja hyttysineen kestää nimittäin vähän toipua (ehkä jo huomenna auringonpaistetta), vaikka edellämainitut tekivätkin juhannusaamun auringonnoususta tavallaan ihan tunnelmallisen.

Läheltä

1. Tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris)
2. Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis)
3. Kevätkaihonkukka (Omphalodes verna)
4. Etelänruttojuuri (Petasites hybridus)
5. Syyssädekukka (Gaillardia aristata 'Amber Wheel')

Perennojen kukinnassa ei pysy mukana. Ensimmäiset neljä kuvaa ovat kevätkuvia jo toukokuulta. Minkään kukinnassa ei pysy mukana, kaikki muuttuu ja tapahtuu niin nopeasti.

En ole malttanut lähteä kylästäni melkein ollenkaan sitten vapun, kun täällä tapahtuu niin paljon. Puutarhassa, ilmeisesti. Mietin monenko kuukauden jälkeen yrittäisin huolestua.