Todellisuudessa syksy on ihan yhtä hyvä

Ensin illat alkoivat pimetä, mutta aamut valkenivat yhä nopeasti. Nyt illat pimenevät paljon ennen aamunkoittoa. Kaikki sanoo jo että kesä on ohi, mutta todellisuudessa syksy on ihan yhtä hyvä.

Tässä välissä on talutettu pari sumussa harhailevaa häävierasta kotiin. Kerätty kehäkukkia kuivumaan, maseerattu kuismankukkia kookosöljyyn, syöty krasseja ja blendattu kurkkuyrtin kukkia pirtelöihin. Omenoita on maisteltu ja myyty, hunajaa ostettu ja maisteltu. Tähän mennessä ovat kypsyneet ainakin: Pirja, Maikki, Astrakaani Gyllenkrook, Huvitus, Hampus, Vuokko.

Markkinoilla syötiin Labbyn herkkuja, ja saunassa juteltiin viljelijöiden kanssa, mm. flanellipaidoista. Herbaariokasveistakin voi melkein innostua. Vaikka keräisi itse.

Kyssäkaalit pääsivät räjähtämään lämpimän ja sateisen vuorotellessa, ja se onkin yllättävää miten vähän ruokaa tuntuu kuluvan silloin kun olisi lähes rajaton määrä kesäkurpitsaa ja kyssäkaalia, avomaankurkkuja ja mangoldia tarjolla. Ylimääräistä pakastinta, kenelläkään? On syöty paremmin kuin ehkä ikinä, vaikkakin hiukan (täysin) suolatonta. Mietitty miksi edes puhutaan luomuviljelijöiden tukemista kun syödään luomuruokaa? Eivät viljelijät tarvitse tukea vaan korvauksen tehdystä työstä ja taidoista.

On vaihdettu tarinoita ja päädytty samaan kohtaan. Eri reittiä vai samaa, on vaikea sanoa, eikä suurinta osaa kuitenkaan voi kertoa.

Saunottu on, nukuttu ulkona ei. Turistibussi törmäsi vesipostiin ja oltiin taas ilman vettä. Tässä vaiheessa kesää Hämeenlinnakin (17 km) on matkailua, ja lähiruoka okraa, munakoisoa ja pakchoita. On tutkittu karttaa ensi kevään varalle.

Viidakkokurkku

1. Viidakkokurkku (Melothria scabra)

Kasvihuoneessa köynnöksenä kasvava viidakkokurkku on kertakaikkisen söpö meksikolainen vihannes. Viidakkokurkku maistuu mukavan kirpeälle ja kurkulle ja muistuttaa maultaan kiwanoa. Alun oudoksunnan jälkeen totuin ja ihastuin ja tajusin taas miten paljon on vihanneksia ja hedelmiä joista en ole ikinä kuullutkaan, enkä vielä maistanut.
Kurkku syödään n. 3 cm pituisena, eli se on soveltuvampi napostelemiseen kuin vakavastiotettava ruoka-aines. Minulle nämä kelpaavat melkein karkeista, niihin jää koukkuun.

Tilavierailu: Majvik

3. Tattari
4. Hunajakukka
7. Salaatti 'Cerbiatta'
8. Salaatti 'Till'

Voisi kuvitella, ettei salaatinlehtien maistelusta ole paljoakaan iloa, yleensä kai maistellaan voimakkaasti aromikkaita asioita kuten viinejä ja kai nyt suklaitakin. Maistuvatko salaatinlehdet varsinaisesti miltään, olisin ajatellut aikaisemmin, ehkä ennen kuin tutustuin Heidiin, joka on töissä Majvikin tilalla kolmatta kesää.
Majvik on perinteikäs biodynaaminen tila Sipoossa. Parin hehtaarin puutarhakasvien viljelyn lisäksi tilalla on viljaa, kukkapuskissa vapaana juoksevia kanoja ja lehmiä ja metsää. Biodynaamiset tilat ovat harvinaisuus Suomessa, ja Majvikissa tärkeää on juuri biodynaamisen tilakokonaisuuden ajatus. Eläimet kuuluvat siihen olennaisesti, ne ovat enemmän täydentämässä tilaa (ja sen ravinnekiertoa) kuin tuotannon takia.
Majvikissa kasveja on monipuolisesti, tuotanto pienimuotoista ja paljon tehdään käsin (niinkuin luomussa usein). Vierailuajankohtana tilalla oli seitsemän työntekijää ja harjoittelijaa ja talkoilijaa viljelijäpariskunnan lisäksi. Heidi kommentoikin tilan olevan harvinaisen yhteisöllinen ja avoin maatila, myös vierailijoita ja vapaaehtoisia työntekijöitä riittää.
Tilan pihapiirissä on myös sympaattinen tilakauppa (auki 8-20 joka päivä), josta saa Majvikin tuotteiden lisäksi esim. Labbyn ja Rihun biodynaamisten tilojen yrttejä ja vihanneksia ja luomutuontitavaraa (suosittelen lajikepuhdasta tummaa suklaata). Viime viikolla Majvikissa alkoi myös puna- ja mustaherukan kypsyessä niiden itsepoiminta.
Heidin kanssa tilaa kiertäessä maisteltiin muiden ohessa siis salaatteja, eri biodynaamisia ja luomulajikkeita. Kuvan luonteikkaat salaatit ovat biodynaaminen 'Cerbiatta' lajike, hauskan ja erikoisen näköinen töyhtölehtinen salaatti ja 'Till', baby leaf -tyyppinen salaatti. 'Till' ideana ovat minikokoiset lehdet, jotka kuitenkin kasvavat samassa kannassa. Kerä on helppo käyttää, koska lehdet irtoavat yhdellä viillolla ja kieltämättä sitä aromiakin salaatinlehdissä oli.

happamia kirsikoita

1. Hapankirsikka 'Läti-leedu Madalkirs' (Prunus cerasus 'Läti-leedu Madalkirs')

Kirsikat ovat alkaneet kypsyä, kauniita ja happamia ovat. Kuvan 'Läti-leedu Madalkirs' tunnetaan myös nimellä 'Latvian matala'. Se on aikainen kirsikka ja puun mataluus on kyllä suhteellista, monet pensaskirsikat ovat matalampia. 'Latvian matalan' kirsikat kypsyvät tummanpunaisiksi ja niissä esiintyy jopa "hapankirsikoille ei tyypillistä makeutta". Kaksihenkisen raadin pikatestauksessa lajike ylsi suosiksi makunsa puolesta, vaikka allekirjoitankin sen, että hapankirsikat soveltuvat paremmin hilloihin ja juomiin kuin tuoreina syötäviksi. Satoisuutensa (tänä vuonna) sekä tuuhean ja matalan kasvutapansa puolesta pensaskirsikka 'Kirsa' on toinen suosikkini.

Myös pensasmustikat (Vaccinium Angustifolium -ryhmä) alkavat tummua ja ilmeisesti niihinkin voi tykästyä. Niistä ehkä jauhoisin ja vetisin lajike, 'North Blue', on saavuttanut peukalonpään kokoisilla, nappimaisilla marjoillaan ykkössijan. Viime syksynä MTT:n tutkimusasemalla Piikkiössä maisteltiin uutta mustikkalajiketta nimeltä Arto. Se oli aromiltaan ihan oikeasti metsämustikan makuinen eli hyvä, eli todella lupaava.

Kaupunkiviljelystä uutisissa

Viime torstaina Ylen uutisissa oli haastattelupätkä kaupunkiviljelystä. Pätkä löytyy yhä Yle Areenasta, noin. 13 minuutin kuluttua uutisten alkamisesta. Sallan kommentista kasveihin kiintymisestä olen ihan samaa mieltä.

Lomailua

tiedossa.

Kääpiöjaloangervo

1. ja 2. Kääpiöjaloangervo (Astilbe chinensis var. pumila)

Lemppareita tuulimyllyn juurelta.

2. Vesimeloni (Citrullus lanatus)
3. Tammenlehtisalaatti (Lactuca sativa)
4. Lamopinaatti (Tetragonia tetragonioides)
5. Savojinkaali
6. Kyssäkaali
7. Palmukaali

Olen oppinut ajamaan traktorilla, mistä tottakai oli tarpeen ottaa kuva (jos poseerausinto on peräisin muotiblogien lukemisesta, niin miksi pommiinnukkuneena ilman meikkiä työvaatteissa?) . Traktorinajamistaito edellytti sitä, että löytyi traktori, jossa jalat ylettyvät polkimille. Nyt (kieltämättä) aika kaunis valkoinen Valmet ja minä olemme väleissä niin, että olin jo hienoisesti mustasukkainen ja pettynyt, ja taisin vähän tiuskia, kun kolleega päätti viedä sen. Ehkä keksin jopa ensimmäisen hyvän puolen siitä, että M. lopettaa pian työt.
Akukesästä mietittiin myös hevosten käyttöä viljelytöissä, hevoset ovat mahdollisesti jopa traktoreita sympaattisempia. Joku viininviljelijä kommentoi nyt jo unohtuneessa nettilähteessä, että on todennut suurimman eron viinin laadussa hevosilla työstetyn ja koneilla työstetyn viiniviljelmän välillä, ei eri viljelysysteemien kuten biodynaamisen ja luomun ja tavanomaisen välillä. Huipputason kaalia odotettavissa M:n tilalta.
Nyt, traktoreiden ollessa hallussa, ei kovin suuria esteitä oman tilan tiellä taida olla. Sitä odotellessa, ehkä jopa harkitessa, voi inspiroitua Mother Nature Network:in artikkelista "40 farmers under 40", jossa esitellään nuoren polven amerikkalaisia luomuviljelijöitä. Suomessa nuoria viljelijöitä löytyy esim. Osuuskunta Juurakosta, Labbystä. Civileats on myös tehnyt nuorista viljelijöistä artikkelisarjaa, joka on vaikuttanut allekirjoittaneen käsityksiin myönteisesti. Varmaan yhtä tehokkaasti kuin alan koulutus hillitsi intoa. Pisteet amerikkalaistyyliselle intoilulle ja manifestoille.

ps. nyt on kiire, ei enempää latinaa.

Palsamiköynnös, eli ravintokasveja varjoon

Tällä viikolla innostuttiin (minulle) uudesta marjakasvista. Palsamiköynnös (Schisandra chinensis) on ennestään tuttu vain köynnöksenä, mutta Pihan ja puutarhan marjat -kirjan (Alanko ja Saario) mukaan se on myös satoisa marjakasvi. Punaiset marjat maistuvat sitruunaisilta, sisältävät paljon C-vitamiinia, piristävät ja lisäävät yleiskuntoa. Kasvi kuitenkin on yleensä kaksikotinen, eli marjantuotanto vaatii sekä emi-, että hedekukallisen kasvin tai jalostetun yksikotisen lajikkeen. Joten jostain pitäisi nyt saada yksikotinen tai emikukallinen kasvi. Ja vähän kärsivällisyyttä, ensimmäiset marjat kypsyvät köynnöksen ollessa n. 6 vuotias.
Huomionarvoista on myös se, että palsamiköynnös viihtyy puolivarjosta varjoon, myös syvässä varjossa, joten se on ravintokasvien joukossa harvinaisuus. Koska pelkästä ruoasta ei elä, lasketaan köynnöksen kaunis kukinta keväällä myös eduksi.
Palsamiköynnös vaatii ravinteikkaan ja kosteutta pidättävän maan ja sietää myös vähäistä happamuutta, eli pienellä maanparannuksella kuulostaa ihanteelliselta myös metsäpuutarhaan. Talvenkestävä ilman erillistä talvisuojausta I-III vyöhykkeillä.
Muita hienoja varjossa viihtyviä kasveja ovat köynnöshortensiat ja kuunliljat. Kuunliljat ovat tietysti puutarhojen peruskasveja, mutta myös ne ovat kuulemma Permaculture magazinen mukaan syötäviä lehtineen ja kukintoineen (kiitos J.). Ehkä tulevaisuudessa sitten syön perennapenkkini, sen sijaan että istutan vihanneksia kukkapenkkiin niinkuin nyt.

Enemmän palsamiköynnöksen hoidosta Kauppilan sivuilta.

Mielenkiintoista San Fransiscon pihojen muuttamisesta viljelmiksi Hesarissa.

1. ja 2. Agave (Agave sp.)