Mehiläistenhoito on kiinnostanut jo pidempään, eikä pelkästään hunajan ja siitepölyn takia. Viime aikoina on rappukäytäväkeskusteluissa käyty läpi eri lajikehunajien makueroja ja mehiläistenhoitoa, kun kävi ilmi että naapuri opiskelee aihetta. Samoin sain tietää, ettei mehiläistenhoidon aloittaminen ole kovin kallista. Ainakaan jos tarvikkeiden hintoja vähän suhteuttaa parin paljon hunajaa syövän ihmisen kulutukseen. Toivottavasti pian omia mehiläispesiä...
Mehiläiset ovat muutenkin ajankohtainen aihe uutisissa, sillä mehiläisten määrät ovat maailmanlaajuisesti olleet putoamaan päin, eikä syitä täysin tunneta. Mehiläiset ovat kuitenkin tärkeitä pölyttäjiä suurelle osalle ruokakasveista. Toisaalta, ehkä juuri mehiläiskadosta johtuen, mehiläistenhoito on kasvattanut suosiotaan esim. Briteissä, myös kaupungeissa.
Urbaanissa ympäristössä mehiläisiä voi puutarhojen lisäksi pitää parvekkeella, katoilla tai jopa sisällä. Sisältä mehiläiset osaavat kuulemma kulkea ulos, jos pesän lähellä on ulos vievä putki...
Yle 1:seltä voi kuunnella ohjelman suomalaisesta hunajantuotannosta. Hunajantuottajien Komppi-Seppälä tilalla tehty haastattelu sisältää monipuolisesti keskustelua hunajantuotannosta, maanviljelystä ja hyviä pointteja sesonkituotteista ja marketeista.
Kauppaketjujen ostopolitiikan takia pienten tuottajien erikoistuotteita harvoin näkee markettien hyllyillä, minkä takia esim. suomalaisia lajikehunajia on aika vähän saatavilla kaupoissa. Mikä on harmillista, kun ottaa huomioon miten herkullisia ovat esim. lehmus- tai tattarihunajat. Sitä puolukkahunajaakin kokeilisin mieluusti.
9.10.09
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sain juuri maistaa New Yorkista tuotua Raw Star Thistle - hunajaa (thistle on takiainen, eikö?). Purkissa selitettiin, että raw'n siitä tekee se, että sitä ei ole pastoroitu, suodatettu, sekoitettu eikä maustettu. On se hyvää, tosin en maista siinä mainittua kanelin jälkimakua ;) Jäinkin sitten miettimään, että ovatko suomalaiset hunajat siten käsiteltyjä, että niitä ei voisi mainostaa raakaravintona?
Jaahas, sattuukin olemaan just "Mehiläishoitoa käytännössä osa 1" (Ruottinen, Ollikka, Vartiainen, Seppänen) lainassa. Pastorointi taitaa olla ihan Usa:lainen juttu.
Suomessa hunajan käsittelyyn kuuluu kyllä ns. lämpöhuoneessa säilytys mutta siinä lämpötila on noin 30 astetta, pakkauksen aikana hunajaa lämmitetään myös 25-30 asteeseen. Hunajan entsyymien säilyttämiseksi (ja että sitä voi pitää raakaravintona) käsittelylämpötila ei saisi nousta yli 40 asteen. Kirjassa kyllä mainitaan yleisenä ohjeena, että "hunajaa tulisi altistaa lämmölle mahdollisimman vähän."
Hunajan käsittelyyn kuuluu myös kuorinta (hunajakakuista poistetaan vahakansi), linkous (hunaja irrotetaan hunajakakuista), siivilöinti (vahamurut ja siitepölyt ja roskat siivilöidään pois) ja selkeytys (jatkaa puhdistusta vahasta ym.) ja kiteytys eli varastointi. Kiteytykseen kuuluu hunajan vaivaaminen hienojakoiseksi.
Hunajan koostumuksesta voi myös päätellä sen käsittelyä. Lohkeavaa hunajaa ei ole vaivattu, vaan se on saanut kiteytyä vapaasti. Juoksevat hunajat taas ovat vastalingottuja, myöhemmin ne kiteytyvät. Pehmeä hunaja taas on pehmeää koska sen kiderakenne on rikottu vaivaamalla.
Joo. Onneksi Suomessa ei tuhota hunajan entsyymejä kuumentamalla.
Lähetä kommentti