19.11.09

Maistuuko kaurajuuri osterille?

1. Kaurajuuri (Tragopogon porrifolius)

Kaurajuuri (Tragopogon porrifolius) on selvästikin erikoisvihannes, tietoa siitä on niukalti saatavissa. Eri nettisivut toistavat samoja lauseita toinen toisensa perään. Joten en osaa sanoa, onko juurikasta varsinaisesti viljelty enää 1700 -luvun alun jälkeen, jolloin mustajuuri korvasi kaurajuuren. Nykyisin mustajuurikin on harvinaisuus. Ilmeisesti kaurajuuri tunnettaan yhä Italiassa, Ranskassa ja Venäjällä.

Kaurajuuri on vaalea, n. 20-30 cm pitkä juurekas, ohut, samoin kuin mustajuuri. Höyryttämisen jälkeen kaurajuuret tummuivat nopeasti sinertäviksi niiden sisältämän maitiaisnesteen takia. Juuret eivät maistu kauralle, mutta niiden sanotaan maistuvan osterille. Kuka sanoo, se ei mistään lähteestä selviä. Itse en ole ostereita ikinä syönyt, joten paha arvioida. Kaurajuuren maku on kyllä yllättävä, samoin koostumus, siitä tulee lähinnä mieleen tankoparsa, kermaisempana (/tahmeampana) versiona. Oletko maistanut ikinä?

Pitkän ja ohuen muodon takia kaurajuuri tarvitsee syvämultaisen, kuohkean ja kivettömän maan. Se kylvetään siemenestä toukokuussa ja korjataan myöhään syksyllä tai keväällä ennen versojen kasvun alkua. Kaurajuurelle kastelu on tärkeää, etenkin jos alkukehityksen aikana on kuivaa. Jos kaurajuuri pääsee kukkimaan jo ensimmäisenä kesänä ovat juuret syömäkelvottomia. Kukat ovat kyllä viehättäviä, ja kasvia on kasvatettu myös niiden takia.

Nyt kun kaurajuuri on testattu alan miettimään onko mukulakirveleitä oikeasti olemassa. Maistuvatko ne kirvelille?

Viljelyteknisissä kysymyksissä käännyin Irma Voipion (Vihannekset -lajit, viljely ja sato) puoleen.

EDIT: Lisäsin kaurajuuren kuvan, vaikkeivat minusta ole tässä kuvassa ihan parhaimillaan.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää iltapäivää! Varsin kiintoisan Juureksen olet ottanut tarkasteluun,itse olen kerran maistanut,ja maku oli kieltämättä varsin tankoparsamainen,jossa ehkä ripaus tunkkaista-mangoldia ja vivahde suola-lanttua. Meillähän on sen lajitoveri; Pukinparta-Tragopogon prataensis. Tämä kaveri pitää kukkiansa auki vain aamupäivisin- siitä hauska englanninkielen nimi; Jack-go-to-bed-at-noon :) Sitäkin voi käyttää juuriravintona ja maku on kuulemma mainio; verrattuna esim.voikukan juureen, joka on karvas - tosin kerättäessä voikukanjuuria syksyllä ovat karvasaineet alhaisimmillaan ja inuliinia jopa 70%! Niin nämähän kaikki ovat heimolaisia keskenään (Sikurikasvit),kuin myös mainitsemasi Scorzonera hispanica, ja sen Etelä-Suomessa kasvava (ihmisenlevittämä)harvinainen lajitoverinsa; Sikojuuri- Scorzonera humilis, jonka juurakko on kuulemma katkeraa naposteltavaa. Mistäköhän kaurajuuri on muuten saanut nimensä? Kas kun et kuvaa laittanut syömistäsi juurista :)

Mukulakirvelillä on sanottu olevan pähkinäinen maku. Mutta entäs mukulanätkelmä (Lathyrus tuberosus)? Salettiin tiedät niittynätkelmän, tämä on sen joskus 1600-luvulla viljelty lajitoveri, jolla sanotaan olevan hieno, kastanjamainen maku. Ootkos tätä syöny? Se on myös tummanpinkkeine kukkineen hyvä mehiläiskasvi :)
-Ogendeba

Hanna kirjoitti...

Mielenkiintoista! Pukinparta ja sikojuuri ja mukulanätkelmä ovat ihan tuntemattomia, voikukan ja niittynätkelmän sentään tunnen :D.

Ens kesänä voisin testata mukulakirvelin ja mukulanätkelmän viljelyä, pähkinäiset ja kastanjaiset juurekset kuulostaa hyviltä. Ja kauniit kukat mukulanätkelmällä. Myös se houkuttelee, että molempien mukulat voisi korjata vasta keväällä, jos onnistuvat talvehtimaan. Olisi mukava aloittaa kevät korjaamalla satoa.

Ehkä se kaurajuuren kuva on paikallaan, sitä on tässä kyselty, taidan lisätä näin jälkikäteen. Vaikkeivat kovin edustavia olekaan..

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset kuvasta! just hyvä kuva toi on :) :)

t.yli-innokas blogi fanisi