Viljelykierrosta

Viime viikolla kirjoitin luonnonmukaisesta kasvinsuojelusta, joten loogista olisi jatkaa samaa teemaa. Toisaalta vielä loogisempaa on siirtyä miettimään mitä käsite "maan hoito" tarkoittaa, koska luomun kasvinsuojelu perustuu siihen. Kun maa on kunnossa, tautien ja tuholaisten torjuntatoimet jäävät vähemmälle.

Luomuviljely perustuu eloperäisen lannoittamisen lisäksi viljelykiertoon eli kasvien vuorotteluun. Viljelykierrossa on aina mukana kesantovuosia, jolloin maa saa levätä. Silloin pellossa viljellään viherlannoskasveja, jotka yleensä ovat ns. typensitojakasveja. Nämä tuovat kasveille tärkeää typpeä maaperään suoraan ilmakehästä. Tämän lisäksi viljelykierrossa otetaan huomioon se, miten paljon ravinteita eri viljelykasvit tarvitsevat. Viherlannoksen jälkeen viljellään kasveja, jotka tarvitsevat enemmän ravinteita, ja viljelykierron loppupuolella vaatimattomampia lajeja.

Viljelykierrolla saadaan aikaan peltoekosysteemiin monimuotoisuutta, joka monokulttuuriviljelmiltä puuttuu. Viljelykierto rajoittaa myös tautien ja tuholaisten etenemistä, sillä eri kasvilajeilla ja -suvuilla on niitä vaivaavia tauteja, jotka eivät viihdy muilla kasveilla. Jos pellolla on useampaa eri kasvia, myös tautien leviäminen hidastuu. Tuholaisilla on tyypillisessä monokulttuurissa helppoa, koska niiden tarvitsee vain siirtyä seuraavaan kasviin syömään, ja ruokaa on koko pellon mitalta. Tuholaisten elämää helpottaa myös se, että nykyiset viljelylajikkeet on jalostettu niin samanlaisiksi. Kun tuholaiskanta on sopeutunut yhteen kasviin, muut ovat täsmälleen samanlaisia.

Peltoviljelyyn monimuotoisuutta saadaan myös kasviseoksilla (esim. kaura+herne) ja rivivälikasveilla kuten nurmilla marjapensaiden rivien välissä. Peltoviljelyssä tätä kuitenkin rajoittaa se, että työ on pitkälle koneistettua, ja mitä enemmän eri kasveja pellolla on, sen monimutkaisempaa sadonkorjuusta ym. tulee.

Kotipuutarhassa mikään ei kuitenkaan estä istuttamaan monimuotoista puutarhaa, jossa on paljon eri viljelykasveja. Saman lajin kasvitkin voi istuttaa eri paikkoihin. Kotipuutarhurin voi myös suosia maatiaiskantaisia siemeniä, joiden perimässä on vaihtelua.

Viljelykierron suunnitelusta antaa ohjeita opas Luonnonmukainen maatalous (Jukka Rajala 2006), kattava opas luomuviljelyyn, joka on linkistä luettavissa sähköisesti. Kirjan kolmas luku käsittelee viljelykiertoja.

ps . Tänä vuonna luomuviljelty peltoala kasvoi 8% Eviran tilastojen ennakkotietojen mukaan (tiedot luomutietopankin kautta). Kasvu tuplaantui viime vuodesta. Lisäksi tänä vuonna aloittavia tiloja on enemmän kuin lopettavia, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003. Hieno juttu.